tiistaina, elokuuta 16, 2011

Kuteita ja omia lehmiä

Tiedän, että tässä ei näytä näennäisesti olevan mitään logiikkaa, mutta ihan oikeasti minä en ole koko ajan hamstraamassa uutta lankaa sillä välin, kun mikään ei valmistu. Viikonloppuna sain sovitettua Rnin kynsikkäitä ja sain myös puhtia jatkaa viimeisintä sukkaprojektiani eteenpäin.
Jonkun idiootin mielestä oli hyvä idea neuloa itselleen polvisukat, ylimittaisena naisihmisenä kun kaupan polvisukat jäävät aina puoleen väliin säärtä. Idea alkaa tuntua lievästi arveluttavalta, kun eka sukka näyttää venyvän varreltaan loputtomaksi. Tuhoontuomitulta se alkaa maistua sitten siinä vaiheessa, kun on vihdoin vääntämässä sukan numero kaksi vartta. Mutta onpahan minulla sitten ekaa kertaa elämäni aikana sukat, jotka yltävät polviin asti. Ei kun siis sillä idiootilla on.

Todellisuudessa enemmän vihreään taittuvaa turkoosia kudetta

Tilasin muutaman vyyhdin matonkudetta, tarkoituksena oli näistä virkkailla kaikenlaista. En voi muuta kuin suositella lämmöllä Käsityö- ja lahja-ateljee Mailaa, jonne eksyin sattumalta. Jostakin kumman syystä täkäläisestä citysta ei nimittäin näyttänyt löytyvän perusmallista trikookudetta mistään tai jos löytyikin, hintakin oli kaksinumeroinen ja kohtalaisen kookas. Mailasta taas löytyi sangen edukkaita vaihtoehtoja kuteelle ja lisäksi kysymällä sai toimituksen suoraan lähipostiinsa, vaikka sivut eivät tätä vaihtoehtoa erityisemmin mainostakaan. Minua palvellut Pirjo ylitti myös kaikki odotukseni palvelualttiudessa ja ystävällisyydessä. Milloin nainen näpsi kuvia vyyhdeistä värikarttojen puuttuessa, milloin vastaili typeriin kysymyksiini loputtomalla kärsivällisyydellä. Suosittelen äärettömän lämpimästi!


Kaikki vyyhdit parvekkeella

Muistin myös kotiin palatessani ottaa vyyhdit kuivumasta parvekkeelta ja tuoda ne sisälle. Värierot näyttävät kuvassa hienoisilta, mutta luonnossa keskimmäiset harmaat taittavat selkeän voimakkaasti oliivinvihreään.

PS. Jos ette ole törmänneet vielä Rexonan ja Radio Rockin skabaan, käykäähän äänestämässä 18. päivä mennessä Suomen parhaimman ryhmähengen omistavaa poppoota. Jollei teillä ole varmuutta siitä, kuka moisen tittelin ansaitsee, saanen suositella lämmöllä ja omakohtaisella kokemuksella Camulosin possuja, äänestyslinkki oikealla ylhäällä. Herrat ja neidit ovat taistelleet tiensä kunniakkaasti ensin 20 esikarsitun joukkueen joukkoon ja olivat viimeisimmän äänestystuloksen mukaan kärkikolmikossa. Voittoon kuuluu, että joukkue pääsee ottelemaan Radio Rockin juontajia vastaan harrastamassaan lajissa. Jos siis tahtoo nähdä Jone Nikulan pehmomiekka kädessä, tämä voi hyvinkin olla ainutlaatuinen tilaisuus.

(Tämä ei ole maksettu mainos, mutta on kuitenkin mallia "oma maitotuotantoeläin ojassa". Ihan vähän itsekkäästi nimittäin ajattelin, että jos miehekeeni, joka Camulosin riveihin on jo vuosia kuulunut, lähtee joukkueensa kera palkintoristeilylle, minä saan kokonaisen viikonlopun ihan vain itselleni ja käsitöille. Plus toki tietysti miehelleni soisin kaiken hyvän, mitä maa päällään kantaa. Mutta käykää ihmeessä äänestämässä omaa suosikkianne, vaikkeivät siniset kilttipukuiset miehet teihin vetoaisikaan)

2 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Ihanan värisiä lankoja, oikein herkkuja.
Ihan sormia syyhyttää,mitä noista voisi tehdä.
Vai matonkudetta alat virkkaaman. Muista pitää virkkuukoukkua yläpuolelta kiinni, rasittaa kättä paljon vähemmän.

Tervetuloa vaan meille maistelemaan kuhaa, sitten kun taas sellainen saadaan !!

Annis kirjoitti...

Anneli, vielä kun jaksaisi keriä nuo mokomat. Alkoi jo tuo kuteiden kerälle pistäminen kuurmottaa jossakin vaiheessa kylliksi :D Mutta täytyneekin pitää mielessä tuo virkkausvinkki, en mielelläni yhtään enempää tuota rannetta altistaisi rasitukselle kuin on pakko.