Kukkaloistoa ja viljelykasveja

Olin taas alkuviikon Otavassa. Mukanani kannoin ahkerana neuletta, mutta totuuden nimissä en saanut yhtään ainutta silmukkaa neulottua koko aikana. Tämä opetusjakso oli etukäteen minusta kaikkein huolestuttavin, olihan sen aiheena viljely- ja koristekasvit. Tunnistin etukäteen noin 80 kasvin listan kasveista varmuudella vain viisi. Kurssi alkoi maanantaina ja tentti oli keskiviikkona. Tämä tarkoitti sitä, että jouduin tekemään töitä oikein roimalla otteella kurssikavereihin verrattuna, jotta sain kasvit päntättyä päähäni. Toisaalta puutarhapuolella leipätyötä tehneet kurssitoverit jakoivat auliisti tietämystään ja vinkkejään, joten yhteistyöllä kaikki sujui hyvin ja tenttikin meni kauniisti läpi.

Jakso oli kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja säältään mitä onnistunein. Kelit olivat lämpimät, mutteivät paahtavan kuumat. Retkipäivänä kiersimme erilaisia kohteita ympäri Mikkeliä ja näimme kaikenlaista upeaa. Kaiken kaikkiaan onnistunut jakso.

Soluhuoneen ikkunat sijaitsivat tällä kertaa järvelle päin. Päivisin niityllä laidunsi lehmiä.

Retkipäivän avasi Tertin kartano, jonka tiluksilla tallustelimme pitkän tovin.


Ison ryytimaan laidalle oli pystytetty myös ihana pieni humalan peitossa oleva huvimaja.


Pihalle oli istutettu useampikin chilipensas, joista jännittävin oli violettilehtinen. Myös paprikat olivat violetit, kunnes ne lopulta muuttuivat kypsinä punaisiksi.


Eräälle seinustalle oli kiinnitetty liitutaulu (työ)elämänohjeineen.


Paikan puutarhuri kävi avaamassa meille myös ystävällisesti vanhaan navetanpohjaan rakennetun ruusutarhan.


Varsinaiseksi maanvaivaksi asti kasvava karhunkierto näytti viehättävältä kiipeillessään mökin nurkkaa pitkin.


Vanhat pohjarakenteet olivat navetassa ennallaan, niiden päälle ja lomaan oli vain istutettu kaikenlaista.

Paikka oli ihanan tunnelmallinen ja saatu kukoistamaan.


Kerrankin minäkin näyn kuvissa, mutten voinut vastustaa kiusausta, kun huomasimme pienen mökin kylkeen kiinnitetyt peilit.


Välillä piipahdimme Mikkelinpuistoon, jossa teimme pikaisen kierroksen. Tai ainakin yritimme. Jotenkin löysimme aina jotakin mielenkiintoista ja juutuimme paikoillemme.


Rohtosuopayrtti, jonka tuoksuun ihastuin syvästi.

Kierroksen viimeisenä kohteena oli Kenkävero tiluksineen.

Aikaa kului viljelyksiä tarkastellen sekä etenkin kiusallisen hyvin maastoutunutta oopiumunikkoa etsien.

Syyskuun alussa taas seuraavan kerran Mikkeliin, sillä kertaa sienien ja marjojen merkeissä. Jaksot ovat tiukat ja niitä on kuussa useampi, joten vietänkin käytännössä miltei koko kuukauden Otavassa yhtä viikkoa lukuun ottamatta. Toivottavasti silloinkin tentit sujuvat yhtä suotuisasti ja voin siirtyä nauttimaan sitten rennommissa merkeissä lokakuusta.