perjantaina, heinäkuuta 29, 2011

"Vanheni vuorenrinteellä puu, mut tiesi onnensa löytäneen"

Ihan hitusen tunnen kateutta, kun selailen muiden blogeja ja huomaan jatkuvasti merkintöjä marjasadoista. Minäkin tahtoisin lähteä jonnekin keräämään astiani täyteen villivadelmia ja mustikkaa, mutta toisaalta tämä viikko ei ole kovin anteliaasti mahdollistanut moisia suunnitelmia. Ensi viikon avaan taas olemalla kolme päivää Mikkelissä, joten ihan heti lienee turha haaveilla marjaretkistä.

Epäilyttävän väristä salaatinkastiketta ja vähintään yhtä epäilyttävää tomaattisekoitusta

Olen minä silti jotakin säilönyt talven varalle. Tomaateista tein Lilyan kanssa käymieni keskustelujen innoittamana tulista tomaattikastiketta, jonka säilöin puoliksi purkkeihin, puoliksi pakastin. Lisäksi kyllästyneenä miehen tapaan lorottaa salaattikastiketta litratolkulla annoksiinsa ja tästä seuraavaan alituiseen ja akuuttiin kastikepulaan päätin sitten sekoitella itse kastikkeeni tästä edespäin. Niinpä ensimmäisenä kokeiluna syntyikin sangen oivallisen makuista chili-tomaattikastiketta (pohja öljyä, mausteina sinappia, ketsuppia, etikkaa, sokeria, suolaa, valkosipulia, basilikaa, oreganoa, kuminaa ja toki sitä mainittua chilipaprikaa)


Lankana sukkalanka Jannea

Ruokajuttujen lisäksi olemme keräilleet hieman värjäyskasveja varastoon talvea varten. Sain myös vihdoin kuiviksi asti kurssilta värjäämämme kaksi vyyhtiä. Kumpikin painaa 50 grammaa. Luonnossa sävyt ovat hitusen verran lämpimämmät ja alla oleva lanka on selkeästi voimakkaammin ruskea. Vaikka miten kuvankäsittelyssä värisäätöjä rukkasin, en saanut kuviin sävyjä luontoa vastaaviksi. Yhtä kaikki, kumpikin vyyhti on kovin kaunis ja pidän niistä kovasti.

Kirjoitin joskus miltei vuosi takaperin jossakin meemissä, että olen pitkään harkinnut puu- tai lehtitatuoinnin ottamista. Kun valmistuin vihdoin helmikuussa, päätin hankkia moisen itselleni valmistujaislahjaksi. Kanthiman Ella oli varattuna aina kesäkuulle asti, joten kävin kesäkuun lopulla istumassa tökittävänä noin kolmen tunnin ajan. Nyt kuva alkaa olla hiljalleen parantunut, mutta vaatinee vielä lisää mustetta iholle, jotta olisi varsinaisesti valmis.


Mutta sellainen siitä tuli, minä olen puuhuni ja sen loppusijoituspaikkaan kovin, kovin mieltynyt.

8 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Hieno on puu, selässäsi.
Tuntuu vaan hurjalta ajatella sinua kestämässä, kolme tuntia sitä hurinaa ja kipua :((

Olethan sinäkin saanut talven varalle säilöttyä. Harmi että ensi viikolla et ehdi metsään, vadelmat karisee tosi nopeasti. Mustikoitahan löytää myöhemminkin.

Minusta on tosi kiva, kun sisaresikin on käynyt sivuillani. Ja muutkin nuoret ovat ne löytäneet ja tulleet uudelleenkin. Ihmeelistä :)
Mukavaa viikonloppua !

ps. minulla alkaa työt 9:s päivä, tai en tiedä viitsinkö täältä mökiltä sivistyksen pariin palata !!!

Annis kirjoitti...

Anneli, kiitos. Ei se tökkiminen ollut läheskään niin paha kuin viime kerralta muistin. Ainoastaan ihan viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana alkoi tuntua, että nyt alkavat selän hermot herkistyä sen verran, että alkaa tekemään pahaa. Mutta siihen asti kun oli vain mahdollisimman rentona, jutteli ajatuksia harhauttaakseen ja hengitteli rauhassa, kaikki meni ihan hyvin.

Täytyy koettaa laittaa mies niitä vadelmia noutamaan. Ne ovat tosiaan minun suosikkini kaikista metsämarjoista, ovat vain niin ihania.

Ja ei se hyvä maku hei katso ikää :D Sinulla on kaikenlaista kiehtovaa siellä laidasta laitaan, en ihmettele että niin moni sinne suuntaa miltei päivittäin kurkkimaan.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana puu tuossa selässäsi.
Ja upean värisiä lankoja. Minäkin taidan kerätä talveksi kaikkien inhoamaa pujoa. Siitä saa ihanaa keltaista.

Annis kirjoitti...

enkuli, me olimme myös Lilyan kanssa pujoa nyhtämässä, kun naapuritalosta tuli jo vanhempi mies pihatielle huutelemaan, että hänen pihallaan olisi kanssa, saa viedä vaikka juurineen :D Keltaisen sävyjä kyllä saa upean skaalan noista kotimaisista, itse pidän erityisesti pietaryrtistä sekä mesiangervosta.

ooka kirjoitti...

Ei se tosiaan hirmu miellyttävä kokemus ollu, täytyy myöntää. Hui ! Onneks en kuullu tuota ennen sitä reissua, ois taitanut jäädä kaikki kokeilematta, ja olisin pysynyt turvallisesti maan tasalla :D

Hei vitsi, tosi hyvännäkönen tatuointi ! :)

Annis kirjoitti...

ooka, kiitokset, tykkään itsekin kovasti. Ja joo, minä koin jo huimausta sitä uutista lukiessani, en välttämättä olisi uskaltanut enää paikan päällä sinne kiivetä :D Huvipuiston edustaja sanoi vain, että onhan se laite jäänyt jumiin ennenkin, mutta tähän asti katkot ovat olleet tilapäisiä ja ihmiset saatu aina alas kuitenkin omin voimin.

ArualMaria kirjoitti...

Oi, miten kaunis tatuointi! Todella upea.

Annis kirjoitti...

ArualMaria, kiitokset. Olen puuhuni itsekin kovin tyytyväinen ja ikuisesti kiitollinen Ellalle, joka sen hahmotelmieni ja mallikuvieni perusteella lopulta piirteli valmiiksi.