tiistaina, heinäkuuta 19, 2011

Korvaton pupu ja muita kesätarinoita

Olipa kerran uskollinen puutarhapupu. Se asusti joensuulaisen puutarhan perukoilla, aivan lipputangon juurella. Se oli kestänyt urhoollisesti vuosien kulumisen, piiskaavan sateen ja vaihtelevat lämpötilat. Lopulta se kuitenkin kaatui eräänä päivänä nurin ja katkaisi molemmat korvansa.



Omistaja, joka rakasti pupuaan syvästi, ei hennonnut heittää pupua menemään, vaan koetti liimata korvat. Neljä kertaa. Valitettavasti sade kuitenkin liotti liiman, ja tuuli kaatoi pupun uudelleen, eivätkä korvat tahtoneet millään kestää kiinni.

Pupun surullinen kohtalo kiiri myös omistajan tyttärentyttären korviin, joka sattui olemaan Joensuussa vierailulla. Tämä tunsi sääliä pupuvanhusta kohtaan ja totesi hetkeen asiaa pohdittuaan, että pupu saattaisi selviytyä, mikäli se saisi pipon korvantynkiään lämmittämään. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen.


Nyt sadevesi ei valu suoraan korvien tyngistä sisään, eivätkä hyönteisetkään pääse surisemaan ikävästi kallon sisälle. Pupu odottaakin nykyisin tulevia päiviä valoisin mielin, eikä pelkää enää joutuvansa jätekeräykseen.

Sen pituinen se.


PS. Muut reissuilut ympäri itärajaa sitten myöhemmin selostuksina, mutta pitihän se pieni nettitauko tänään saada hyödynnettyä jotenkin (eikä pupun koskettava tarina laskenut minua otteestaan sitten millään).

9 kommenttia:

katri kirjoitti...

Neuloja on kaikkien korvattomien pupujen sankari :) Ihana pipo :)

hillanen kirjoitti...

Miten ihana pipopäinen pupuinen! Oi jäniiden jäniyttä, jäp jäp (lainattu ihanaa Markus Kajoa viimeiseen lauseeseen :D )

Marja kirjoitti...

Ihana pipopupu!

Rni kirjoitti...

Tästä tarinasta tuli kyllä luvattoman hyvä mieli <3

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Suloinen pipopääpupu! :)

Lilithea kirjoitti...

Se on selvästi tonttulakki! Joulu on tullut! Tonttupupu. <3

Annis kirjoitti...

katri, en vain yksinkertaisesti kyennyt jättämään pupuparkaa roskakuskin vietäväksi!

hillanen, pupu sai kaikkien osapuolten helpotukseksi armonaikaa näin. Ja Markus Kajo <3

Marja, minusta pitkä hiippa oli ehdottomasti se, mitä pupulainen kaipasi lämmikkeeksi sateisiin iltoihin.

Rni, se jänörukka oli ihan kylliksi tänä kesänä kärsinyt! Katsottiin mummin kanssa tarkkaan ja laskettiin kaikki vammat. Vemmelsääriparalla oli kaikki vaivat katkenneista korvista ja kaihista lähtien!

Sirpa, pupu varmaan arvostaa, tuntui olevan tyytyväinen lopputulokseen :)

Lilithea, ei ole joulupupu! Se vaan sattui olemaan punaista lankaa ja hiippapipo sopi niin hyvin... Pois se jouluperversio minusta!

Anneli kirjoitti...

Voi miten ihana tuosta pupusta tuli ja näyttää niin onnelliseltakin.

Ihmettelin oikein, kun juuri kävin uimassa ja sinua ajattelin. Ja kun tulin koneelle, niin täällä oli sinulta viesti.
Ihmeellistä telepatiaa, taas :)

Syksyllä sitten on taas aikaa keskittyä blogiystäviin. Hyvä jos osaat viettää kunnon vapaa-aikaa ja nauttia kauniista kesästä.
Oikein mukavaa loppukesää !

Annis kirjoitti...

Anneli, minusta on ihaninta tuossa se, että pupun korvattomuutta ei tosiaan tunnu edes tajuavan tuon pipon kanssa :D

Meillä menevät näköjään nämä ajatukset tälleen yksiin :)