torstaina, heinäkuuta 07, 2011

Kesää ja kirjoja

Elisa on jatkanut ystävällistä kanssaeloaan eli toisin sanoen data ei vieläkään liiku verkossa kuin satunnaisesti. Sen sijaan minä olen harjoittanut paikasta toiseen singahtelua sitten senkin edestä. Lauantaina puhelimeeni kilahti tekstiviesti veljeltäni: "Ootko lähdössä nyt maanantaina sinne Tampereelle?" Minä olin olettanut reissun jotenkin rennosti olevan noin kahden viikon päässä, joten tilanne hieman yllätti. Nopeastihan sitä asiat lutvaantuivat kuitenkin, joten maanantaista keskiviikkoon vietin Rnin vieraana Tampereella.



Musta daaliani keksi vihdoinkin alkaa kukintansa.

Muutoin arkieloni on ollut pienieleistä ja keskittynyt siihen, että saisin kaiken oleellisen tehtyä valmiiksi ajoissa. Jonkin verran siinä lomassa on tullut nähtyä ystäviä sekä tapeltua myös byrokratian rattaiden kanssa. Jälkimmäinen puuha on niin uuvuttavaa, että tekisi mieli nostaa kädet pystyyn silkasta turhautumisesta. Sen sijaan olen koettanut vain kerätä uutta voimaa ja jatkaa sitkeästi.


Kissana olemisen syvin olemus, lötköttely.

Heinäkuu on minulle tänä vuonna lupsakkain kuukausi kesässä, sillä sen ajalle minulle ei ole siunaantunut isoa liutaa tehtäviä asioita. Ajattelinkin keskittyä lukemaan parin menetetyn viime kesän edestä, tekemään käsitöitä ja ihan vain nauttimaan kesästä.


Viime viikon helleyön melontareissu, joka muuttui sangen pian kuutamokuhastukseksi.

Käsitöiden saralla onkin valmistunut paljon, mutta minussa lienee jotakin piilevaa loogisen ajattelun puutetta, sillä olen lykkinyt valtaosan lahjoiksi menevistä asioista eteenpäin unohtaen autuaasti kuvata ne. Ei auttane kuin kinuta asianomaisia nappaamaan jonkinlaiset kuvat ennen kuin koko asia painuu unholaan. Valmistuneiden listalla ovat se ikuisuusprojektiksi veikkaamani tilkkupeitto, Rnin syysmyssy sekä hirviö valmistujaislahjaksi.


Horsmankukkia ja mesiangervoa, jälkimmäisen keittelin jo siirapiksi.

Käsitöiden lisäksi olen koettanut ehtiä käymään metsässä ja keräämään talteen kaikkea, mitä olen tahtonut testata. Koska aika ei mitenkään riitä kaiken värkkäämiseen, on minun ollut pakko työntää tavaraa pakastimeen ja toivoa, että syksyn tullessa tilanne rauhoittuisi ja ehtisin raaka-aineet käsitelläkin. Mieheke ei helpottanut lainkaan tilannetta käymällä eilen iltalenkillä ja kertomalla, että ensimmäiset kanttarellit ovat alkaneet puskea kohti korkeuksia. Sienikausikin siis iskee salakavalasti niskaan juuri kun minusta alkoi tuntua, että selviän ehkä sittenkin täysipäisenä tästä kasvukaudesta.


Olen myös kartuttanut viime aikoina käsityökirjojen kokoelmaani.

Tamperelaiset olivat lyöneet minulle synttäripakettiin kesäkuussa virkkauskirjan, joka nosti hymyn huulille välittömästi. En ole ehtinyt vielä yhtään ötökkää virkata tästä kirjasta, mutta selasin kyllä kirjan summittaisesti läpi heti saatuani sen käteen. Ohjeet vaikuttivat todella selkeiltä ja perinpohjaisesti selostetuilta. Jahka pääsen testaamaan näitä käytännössä, raportoin lisää. Tämä ikään kuin pakottaa hankkimaan jotakin lankaa, jota voisin käyttää hahmojen kasvoissa, oikein mitään valkoisenkaan sävyä kun ei omista varastoista löytynyt etsinnöistä huolimatta.


Toinen kirjakokemus oli Sokoksen alelaarista kahdella monikansallisella bongattu Neulo ja virkkaa elämäsi miehelle. Meinasin ensin kirjan jättää hyllyyn, mutta toisaalta äärimmäisen pieneksi venytetty hinta sai pikaiseen selailuun yhdistettynä toteamaan, että kaiketi kirjasta löytäisi etsimällä ainakin sen kahden euron edestä ohjeita. Suurin osa villapaidoista ja -takeista oli minun (sekä miehen) mielestä sen verran epämääräisiä, ettei niitä tule todennäköisesti kilkuteltua kasaan, mutta asustepuolella opus petrasi enemmän. Kaiken kaikkiaan tarjolla näytti olevan monipuolinen pläjäys nimenomaan kaksilahkeisille suunnattuja vaatteita, joten odotan nyt sopivaa tilaisuutta päästä testaamaan ohjeita käytännössä.

3 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Kiitos taas sinulle niin kauniista kirjoituksesta.
Eikä sitä pidä huonoa omaatuntoa potea, siitä ettei ehdi toisten blogeihin.
Suomen kesä on niin lyhyt, että siitä pitää nauttia. Ja tekstistäsi päätellen oletkin sitä tehnyt :))
Kiirettä pitää.... mutta nuorena sitä vielä jaksaa !!

En ole vielä kantarelleihin täällä törmännyt, kyllä niitä pitää lautasellen saada.

Ensi viikolla menen uudelleen mustikkametsään. Tähtäimessä on jos saisin 3 ämpärillistä kaikkiaan. Ja yksi on jo melkein kasassa.
Mansikat kävin tänään laittamassa pakkaseen. Joten on sitä täälläkin touhuttu :D

Mukavaa loppuviikkoa ja yritä nyt ehtiä lepäämäänkin !rdshi

sirimi kirjoitti...

Sinullahan on pitänyt kiirettä!
Eihän sitä aina muista eikä jaksa ottaa kuvia valmistuneista käsitöistä.
Huilaile välillä, että jaksat pitkän talven puuhastella. :)

Annis kirjoitti...

Anneli, mutta kun on tällainen vähän hassu ihminen, joka herkästi saa huonon omantunnon!

Kanttarellit ovat tuoreina yksi ihanimmista Suomen metsien aarteista. Ja mustatorvisienet! Marjojen kanssa alkaa täälläkin tulla kohta kiire, mies on päättänyt saada pakkasen täyteen mustikkaa eli täytyy niitäkin lähteä metsästämään. Hyvä, että teillä on jo noin pitkällä! Syksyllä sitten joutaa lepäilemään ja istuksimaan kynttilänvalossa sohvalla, nyt pitää puuhastella :)

sirimi, täytyy se koettaa välillä ottaa rennostikin. Olen vaan niin tottunut siihen, että kesällä on aina vauhti päällä.
Minulla jotenkin vaan livahtivat kaikki työt käsistä eteenpäin, en edes muistanut kuvaamista. Jälkikäteen vasta sytytti, että näinhän se piti tehdä.