keskiviikkona, heinäkuuta 27, 2011

Karnevaalitunnelmaa ja väri-ilottelua

Vihdoinkin minulla on tovi aikaa istahtaa koneelle ja selata päivittyneitä blogeja sekä päivitellä omaani.


Peitto kaksinkerroin kaiteelle taitettuna

Imatralta vanhan omakotitalomme rappusilta oli hyvä näppäistä kuva äidille päätyneestä tilkkupeitosta. Minä olin tyytyväinen, kun joku peiton itselleen kelpuutti. Meille ei kannata edes harkita asuntoon peittoa, joka on tehty noin karkeasta langasta ja jossa on yhdistävänä värinä mustaa. Kissat värittäisivät moisen oitis irtokarvoillaan epämääräisen harmaanoranssiksi. Äiti taas ei tuntunut ihan ymmärtävän helpotustani, vaan pakkasi peiton olohuoneen nurkkaan visusti pussissaan ja kulutti seuraavan viikon pohtimalla, minne peiton uskaltaisi laittaa, ettei se esimerkiksi vahingossakaan likaannu. Ehkäpä se siis todellakin menee niin, että vanhempien silmissä lasten työt ovat aina ainutlaatuisen erikoisia.

Malli: Isoäidin neliöt
Lanka: Kaikki kaapeista löytyneet Seitsemän veljestä jämäkerät sekä vastaavan paksuiset höttöset. Mukana oli niin kasvi- kuin karkkivärjättyäkin lankaa, perusvärejä sekä itseraidoittuvia lankoja.

Vasta viime perjantaina suuntasimme Punton keulan takaisin Jyväskylään. Matkalla kävimme vielä Lappeenrannassa veljeni Tuukin kautta ja nappasin lainaan herran kakkoskameran. Tarkoituksena olisi opetella hiljakseen vähän makroilua, mutten ole ehtinyt koskea vielä aparaattiin kertaakaan. Viikonloppu menikin hieman urheillessa sekä alkuviikon Villikatajan kurssimateriaaleja koostaessa. Maanantain ja tiistain olinkin sitten kurssilla aika tiiviisti, illalla kotiin tullessa ei paljoa jaksanutkaan enää heilua.

Tänään Lilya pyörähti tänne tormakkana heti aamusta ja kävimme vähän nyhtämässä kasveja Laajavuoresta värjäilyjä varten. Samalla minulle paljastui vähän jälkijättöisesti, että huomisesta eteenpäin koko kotikatuni on Neste Rallyn ajaksi suljettu. Postitse huhujen mukaan olisi pitänyt tulla ajolupia kotipihoihin, mutta eipähän meille ainakaan moista ylellisyyttä oltu nähty tarpeelliseksi jakaa. Ilmeisesti siis joko tappelen itseni sulkupisteistä verbaalisesti läpi tai en sitten liikukaan kotoa kuin jalan.
Tämä vuosi on myös ensimmäinen, kun ylipäätään rallien aikaan olen Jykylässä ja olen jo valmiiksi lievästi ärtynyt hulinoihin, joita minusta maailman turhanpäiväisimpien lajin ympärille on rakennettu. Mutta onneksi tosiaan voi pysytellä pahimman hullun myllyn tieltä poissa ja touhuta omiaan koko viikonlopun. Ja onhan siinä toki aina oma ihana viehätyksensä, kun kaupunki tuntuu olevan täynnä ihmisiä ja elossa enemmän kuin muulloin.


Kuva kannattaa ehdottomasti klikata isommaksi

Vielä loppuun on pakko pistää tiivistelmäkuva kurssin sadosta, aivan ihania sävyjä kyllä värjäyspadasta nousi ja kaikenlaista päästiin kokeilemaan!

6 kommenttia:

Lilithea kirjoitti...

Voi, täti A, voisin uida noissa langoissa. Aivan ihanan värisiä! Meidänkin piti (ainakin joskus aiemmin kesällä oli puhetta) Metan kanssa kokeilla värjäämistä, mutta saa nähdä, ehdimmekö järjestää moiselle operaatiolle aikaa. Turun keskiaikamarkkinoilla oli työnäytös, joka sai minut ihan haksahtamaan niin hauskalta näyttäneeseen värjäyspuuhaan. Harmi vain, etten minä niillä langoilla mitään tee, kun eivät puikot pysy kädessä.

Annis kirjoitti...

Lil, sinun pitää tulla tänne joskus värjäilemään. Minulla on nytkin maitohorsmaa likoamassa parvekkeella, värjäilen sillä nyt viikonloppuna. Sopivia kasveja on myös Lilyan kanssa kerätty ja kuivailtu talven varalle.

Mutta mekin oltiin ihmeissämme kyllä tuon väriloiston äärellä, tuli monia niin kovin nättejä keriä!

enkulin käsityöt kirjoitti...

IHANA peitto ja kerrassaan UPEAT värit.

Annis kirjoitti...

enkuli, minä ihastuin kanssa noihin väreihin. Kunhan syksy vielä tulisi ja saisi sienivärit käyttöön, sittenhän sitä olisi jo melkoinen skaala luonnonvärejä kasassa.

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Peitossa on kauniit värit, samoin noissa langoissa! :)

Annis kirjoitti...

Sirpa, kiitokset :) Harvinaisen värikylläistä on kyllä ollut tavalliseen värimaailmaani nähden.