maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Minne se aika livahtaa?

Kun aiemmin sanoin, että näemme vasta juhannuksen tienoilla, ounastelin paluuni tapahtuvan kuitenkin jo noin viikkoa aiemmin. Sen sijaan Elisa päätti yllättää meidät iloisesti ja katkaista nettiyhteyteni noin reiluksi kahdeksi viikoksi. Työasiatkin ovat joutuneet ainoastaan yliopiston kirjastolle juosten, joten netissä notkuminen on jäänyt pääosin muiden iloksi.

Vietin Mikkelissä kaksi viikkoa verestäen vanhoja kasvitietoja sekä keskittyen etenkin kasvien yrttikäyttöön. Sain kaikki kolme näyttöä läpi ja nyt minulla onkin muiden tutkintojeni lisäksi myös virallisesti yrttineuvojan paperit. Elokuussa olisi tarkoitus jatkaa ja toivon mukaan syyskuun jälkeen olisin myös sienineuvoja.


Kasvinäyttely, jota ylläpidettiin koko kahden viikon ajan. Jos illalla oli tekemisen puutetta, luokkaan saattoi livahtaa pänttäämään vaikeaksi kokemiaan lajeja.



Urpolan luontopolku tarjosi kauniita näkymiä.

Maastossa tulikin siis vietettyä enemmän tai vähemmän tiiviit kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon riemuna olivat helteet ja aurinkorasvalla tulikin hölväiltyä runsaan laisesti. Toinen viikko aukesi sateisena ja jatkoi tihutellen ja vuoroin aurinkoa vilauttaen. Kummankin viikon kiusana olivat hyttyset, joita tuntui olevan metsässä enemmän kuin koskaan.



Lankavärjäilyä

Kasvien ihmettelyn lomassa tuli toki pohdittua, mihin kaikkeen niitä voikaan käyttää. Pitkin kevättä onkin tullut värjäiltyä milloin mitäkin. Sinivihreä vyyhti lupiinia, edessä olevat vaaleankeltaiset nokkosta, iso vaaleanruskea kerä sekä sen kumppani oikealla vaaleanpunaisen vieressä lepän käpyjä. Loput kerät ostin kurssikaveriltani Kurkisen Tarjalta, joka oli tehnyt päättötyönsä lankojen luonnonvärjäyksestä. En enää valitettavasti muista mitä kasveja/sieniä hän oli käyttänyt noiden ruskeiden värjäämiseen, mutta vaaleanpunaisen muistelisin olevan kirvojen aikaansaannosta.

Lupiinin värjäysliemet jätin vielä itselleni talteen ja eilen värjäilin niillä vielä kaksi pienempää kerää villalankaa. Niistä tuli suloisen keväänvihreitä. Koetan muistaa kuvata ne, jahka muistan.

Värjäilyjen lisäksi olen värkännyt Rnin antamaa tilaustyölistaa sekä virkannut loppuun sen tilkkupeittoni, jota jo aiemmin esittelin. Kuvia tulee, jos kamerani ja internet-yhteyteni suovat.



Punaista varpaille

Koska langan tuloa ei näköjään enemmän tai vähemmän pontevista yrityksistäni huolimatta voi estää, olen koettanut edes hävittää aiempia keriä kaapeista. Niinpä päädyin neulomaan Tallinnasta kantamani Regiat sukkien muotoon. Väri ei taaskaan ole yhtään minua, mutta nämä ovatkin lahjoiksi menossa.



Malli: Cookie A, Sock Innovation -kirjan malli Eunice
Lanka: Regian Silk
Muuta: Regian silkkilisätty sukkalanka on niin suloisen pehmeää, että kaikki siitä neulotut ovat mielestäni välittömästi unisukkia. Lanka on vain jotenkin niin ihanan pehmoista ja untuvaista, että sitä tekisi mieli vain istua silittelemässä koko ilta.

Nyt kirjoittelemaan kurssidioja! Huomenna olen illasta opettamassa ja aamusta käyn hakemassa jo helmikuussa varaamani valmistujaislahjan itselleni. Jännittävä päivä siis kaiken kaikkiaan!

3 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Kauniit sukat!

Anneli kirjoitti...

Johan se Elisa, sulle tempun teki :(
Minulla on jo ollutkin ikävä Sinua, ja kivoja juttujasi.
On sulla kiirettä pitänyt, toivottavasti pystyt vähän lepäämäänkin. Kauniin värisiä nuo lankasi ja ihanat sukat olet neulonut :))

Oikein mukavaa viikkoa ja kiitos taas ihanasta kommentista :)))

Annis kirjoitti...

MariJ, kiitän :) Onneksi vastaanottajakin hyväksyi ne siedettäviksi!

Anneli, sanopa muuta. Edelleen on jatkanut pätkimistä, alkaa mennä hermo toden teolla! Kiitokset vaan itsellesi, kiva että joku pysyy kätevästi online vaikka kesäkuukaudet koittavatkin :D