sunnuntaina, toukokuuta 01, 2011

Pitsiä ja aaltoja

Virkkailin vielä lomaa odotellessa ja omituisesti reissussa kipeytynyttä kurkkua potiessa iltapuhteina pienen liinan keittiön pöydälle. Täten voin oikeuttaa mahdolliset lankaostokset reissusta, kun olen niin ahkerasti käyttänyt lankavarastoja pois. Eikös se niin mene?


Malli: Omasta päästä sovellettua perushuttua
Lanka: Novita Kotiväki, musta
Muuta: Vähän sovelletun puolelle meni, mutta täyttää tehtävänsä mainiosti. Kissankarvoja sai työstä nyppiä useaan otteeseen jo ennen valmistumista. Saa nähdä miten paljon tuo kerää niitä paikoillaan ollessaan.


Mies tahtoi myös käydä rannassa ihan vähän vain testaamassa miten kanootti soljuu ulapalla. Minä kieltäydyin nousemasta kyytiin niin pitkään kun ranta on ahtojäissä, mutta miehen tielle ei voinut asettua kukaan. Komeastihan tuo sujui, eikä jääkään (miehen onneksi) ollut ihan niin tukevaa kuin miltä se vaikutti.


Pääsinpä fiilistelemään minäkin. Olen aivan rakastunut tuohon koivuun rannassa. Se on kyllin tukeva kiivetä ja oksat riippuvat aivan veden pinnassa. Kun vain uskaltautuu kiipeämään alkupätkän ohi, paksumpien oksien lomassa on leveämpi kohta, jossa istuu kuin nojatuolissa -yhtä tukevasti ja mukavasti. Tuli jo niin kovin kesäinen olo, kun katseli vapaana aaltoilevaa järvenselkää ja laskevaa aurinkoa. Kyllä se sieltä vielä tulee, kun jaksaa hetken odottaa!

2 kommenttia:

Santra kirjoitti...

Olipa mukavan näköinen liina. Itsekseni hiukan karsastanut pitsiliinoja, kun mielessä ovat olleeet ne ikuiset valkoiset tai pastellinsävyiset mummon virkkaamat liinat, mutta mustanapa tuo näytti ihan hyvältä. Saas nähdä saanko käteeni vielä joskus ohuttakin virkkuulankaa. Toistaiseksi olen sitä vähän pelännyt.

Annis kirjoitti...

Minäkään en ole oikein lämmennyt noille pitsiliinoille. Mallin täytyy olla jotenkin erityinen ja yleensä liina saa mielestäni olla aika pieni, ettei siitä tosiaan tule sitä mummonmökki-tunnelmaa :D Kannattaa rohkeasti kokeilla, se ei ole ollenkaan niin kamalaa kuin voisi olettaa. Tosin minäkään en ihan niihin seitinohuisiin lankoihin ole vielä uskaltautunut, mutta ehkä sitä vielä joskus...