maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Vaalipäivän seikkailut

Viikonloppu hujahti melkoista vauhtia hyvässä seurassa. Lauantaina meillä iltaansa istui ystäväpariskunta ja sunnuntaina päätimme lähteä porukalla koluamaan Hitonhautaa. Ongelmana oli alkuun hieman se, ettei oikein kunnollisia ajo-ohjeita paikalle löytynyt mistään, eikä netistä löytynyt oikein fiksua kartta-aineistoa siitäkään, mistä suunnasta rotkoa kannattaisi lähestyä. Niinpä autoilimme reippain elkein ensin kauppakeskus Spektriin, jossa kiertelimme hieman kauppoja. Oleellisimpana löytönä voitanee pitää Kasvimuseon Suomen sieniopasta, jonka mies bongasi mukavan alennettuun hintaan Kirjakassista. Tätä opusta olen odottanut!

Tämän jälkeen kokosimme eväät ja lähdimme seuraamaan opasteita Hitonhaudan suunnalle. Pienen ohjausarpomisen ja muutaman heikkolaatuisen opaskyltin jälkeen löysimme itsemme hiekkamontulta alueen vierestä. Ja ei muuta kuin seikkailemaan!


Metsässä oli edelleen reippaanlaisesti lunta, vaikka maa olikin paikoitellen sulanut täysin. Tämä ei meitä kuitenkaan hidastanut, vaikka välillä petollisen hangen kätkemien kivien väliin tahtoikin upota miltei koko jalka reittä myöten.

Vähän mutulla höystettynä löysimme sangen mielenkiintoisia, joskin täysin itse keksimiämme reittejä. Yleisin lausahdus vuolaiden ojien tai pystysuorien kallioseinämien kohdalla olikin "Hei, onko teillä muuten seikkailuhenkeä miten paljon?". Lopulta itse rotkoon pääsy epäonnistui, sillä tien katkaisi tulvamaiseksi vettynyt notko. Me totesimme, että jopa saappaat jalassa sen ylittäminen kastelisi varpaat, joten väliin jäi tällä kertaa. Uutta yritystä keväämmällä.


Muikeita maisemia ja mielenkiintoisia paikkoja löysimme kaikesta huolimatta. Loppureissusta innokkaana hehkunut aurinko vetäytyi pilvien taakse ja nuotiota väsätessä alkoikin olla miltei vilu. Nautimme kuitenkin perinteeksi muodostuneet runsaat ja maukkaat eväät ja pakkauduimme takaisin autoon. Kotona pitkän suihkun jälkeen alkoikin kummasti uuvuttamaan ja illalla unta ei tarvinnut kamalasti houkutella.

Nyt pitäisi keskittyä järjestelemään käytännön asioita. Keskiviikkona olisi myös karvakavereiden leikkauspäivä. Huiskulta poistetaan tulehtunut poskihammas ja Pikkunen saa tehdä seuraa hammaskiven riipimistä varten. Vaikka pienistä asioista on kyse, kyllähän sitä aina jännittää, kun toiset nukutetaan.

(Kuva-ainestossa tällä kertaa poikkeuksellisesti muita ihmisiä, kun mokomat huomaavaisesti katsoivat aina päinvastaiseen suuntaan kameraan nähden)

8 kommenttia:

pirjopon kirjoitti...

Teillä on ollut tosi kiva retki! Minustakin on kiva samoilla luonnossa ja ne tulet , nehän ne vasta kruunaa aina koko reissun. Kiva on sitten jälkeenpäin muistella kaikkia reissun sattumuksia!

Lilya kirjoitti...

Olit vaan siellä jonon hännillä kuvaamassa alkumatkasta, niin tuli hyvää kuvamateriaalia! Mä voin laittaa niitä loppurämpimisten kuvia sit nettiin, kun jäin aina jälkeen ihmettelemään jotain luppotuppoja. :-D

Annis kirjoitti...

pirjopon, nuotiolla ollessa tosiaan tuli sellainen olo, että savun hajua on ollut todellakin ikävä! Toivottavasti tulee kesän mittaan tehtyä tänä vuonna monta päiväretkeä.

Lilya, alkumatkasta oli katso vielä akkua jäljellä :D Harmitti hitsisti, kun tajusin, etten ollut ladannut akkua täyteen. Mutta olisi kyllä ehdottomasti kiva nähdä jossakin vaiheessa ne koko reissun kuvat, teillä oli varmaan Maijan kanssa lupavaa kuvamateriaalia. Ja lupot ja naavathan olivat reissun kohokohtia :D

Anneli kirjoitti...

Kiva seikkailu teillä on ollut !
Ja kauniita maisemia... lämmintäkin näytti olevan.. pukeutumisesta päätellen.
Hyvä ettette kastelleet jalkoja ja sitten sairastuneet.
Varmaan tuollainen ulkona rämpiminen saa punanposkille ja kunnon nousemaan.
Mukavaa viikkoa !

ps. kyllä toinen kello tulee varmasti :)

Maija kirjoitti...

Hieno reissu oli!

Multakin tulee kuvamateriaalia kyllä, kunhan tietokone saadaan sen verran henkiin taas, että toimii muukin kuin pelkkä selain. :)

Jalathan taisi olla likomärkinä kaikilla, mutta se kuulunee asiaan. Savunhajustakaan ei ole edelleenkään puutetta, kun henkariin ripustettu takki on näemmä savustanut myös kaikki vaatteet joihin koskee. :D Fiksuna ajattelin, että eiköhän se itsekseen tuuletu.

Annis kirjoitti...

Anneli, alkureissu oli sangen lämmin ja se reipas kalliorinteillä kiipeileminen myös lisäsi lämpökertoimia huikeasti :D Kengät päätyivät sellaisiksi nihkeän kosteiksi ja täytyy tunnustaa, että ainakin tässä taloudessa on ollut kurkut kipeinä alkuviikosta. Toivottavasti on ohimenevää laatua. Mutta ainahan sitä eräillessä sattuu ja tapahtuu, oli ollut moista ikävä pitkän talven aikana.

Onpahan minullakin sitten mitä odottaa, kun sitä kelloa tsekkailen!

Maija, ovatko ne muuten sinun naavat ja lupot, jotka ovat Punton hattuhyllyllä? Sieltä voi omansa noutaa, jos tunnustaa jättäneensä jälkeen :D

Joo, kyllä kaikilla taisi kengät hörppiä vettä enemmän tai vähemmän. Vältettiin vain se totaalikastuminen jättämällä (epäilyttävän) viisaasti se lammikko kahlaamatta. Minä sentään löin vanhalla kokemuksella kaiken alusvaatteita myöten suoraan pesukoneeseen, vältyin savuinvaasiolta.

Ja teille luontoihmisille (ja miksei muillekin) löysin aivan täydellisen pätkän siitä, miten voin toteuttaa tätä sopimaamme päättäväisen kielteistä asennettani kaikkea kohtaan meidän projekteissa. Etenkin pätkän ääninäyte kuulosti pelottavan tutulta: http://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Metsäretkissä on parasta hyvät eväät ja maisemat. :)

Annis kirjoitti...

Sirpa, eväiden takiahan tätä tehdään :D Niin ja toki sen kauniin luonnon.