maanantaina, maaliskuuta 07, 2011

Tamperetta ja vaaleanpunaista

Tyhjensin kameran jo viime torstaina, jotta voisin ottaa Tampereelta kuvia. Arvatkaa, kuka unohti sen kameran työpöytänsä kulmalle?

Perjantaina ohjelmassa oli ystävien tapaamista sekä hulvattoman hauska pöytäroolipeli-sessio. Rni oli kynäillyt joukkiomme aiemmille tapahtumille ja seikkailuille jatkoa ja erikoisjoukkomme päätyikin selvittämään sotkuisaa tapahtumavyyhtiä Havaijille Miss Pasific -kilpailujen taustalla. Tiukkoja tilanteita ja huumoria ei pelistä puuttunut ja lopulta onnistuimme enemmän tai vähemmän tyylipuhtaasti pelastamaan kaapatut henkilöt ja selvittämään tapahtumia taas askeleen verran pidemmälle. Sekä tietysti voittamaan ne pannahisen kisat siinä sivussa. Tietysti.

Lauantaina kävimme kiertelemässä Ideaparkissa ja vaikken erityisiä ostosteluja ollut suunnitellut, kannoin kotiin loppujen loppujen lopuksi hieman alennuksesta metsästettyjä perusvaatteita sekä eläinkaupan juttuja. Illemmalla valmistauduimme Rnin kanssa lähtemään Musiikkiteatteri Palatsin "Queen -Show Must Go On" -musikaaliin. Emme olleet aiemmin kumpikaan käyneet palatsissa, joten odotimme hieman erilaista esityssalia. Lisäksi meidät yllätti se, että istumapaikkamme sijaitsivat erinomaisesti aivan lavan edessä, josta meille aukeni esteetön näkymä lavalle koko esityksen ajan.

Esitys oli yllättävän hyvä ja revohka suoriutui kunnialla hyvin vaikeistakin kappaleista. Etenkin Bohemian Rhapsody oli etukäteen aiheuttanut harmaita hiuksia minulle, mutta kajahti kuitenkin niin komeasti, että loput huoleni olivat pois pyyhkäistyt. Erityisesti pääosan esittäjä Kimmo Blom yllätti yhdennäköisyydellä Freddien kanssa, esiintymisellään sekä laulutaidoillaan. Jopa siinä määrin, että muiden esiintyjien pannessa parastaan sitä huomasi vaistomaisesti jo odottavansa, että se varsinainen päätähti pääsisi takaisin lavalle.

Ainoa miinus kokemukselle olivat änkyrähumalassa paikasta toiseen törmäilleet keski-ikäiset. Edustimme sisareni kanssa salin nuorimpia katsojia ja väliajalla vessassa käydessä sai todellakin pitää varansa, ettei huutonaurua laskettelevat umpihumalaiset tädit kaatuilleet päälle tai tönineet vessan ovella suoraan naamaan. Muutamat yksilöt piti jo järjestyksenvalvojien taluttaa pihalle, koska nämä eivät omin jaloin olisi ulos päässeet. Jotenkin voisi olettaa, että jo noin yhdeksän maissa illalla päättyvä teatteriesitys ei olisi innoittanut ihmisiä näin räipäkkään käytökseen, mutta olen toki ennenkin ollut väärässä. Salissa koko esityksen ajan jatkunut tarjoilu toki myötävaikutti asiaan, mutta silti jotenkin olisin odottanut, että ihmiset olisivat lähteneet viihteelle vasta esityksen jälkeen.

Sunnuntaina rentoiltiin ja lähdimme yhden maissa ajelemaan takaisin Jyväskylään. Rentoilun lomassa neuloin hieman ja sunnuntaina illalla sohvalle lötkähtäessä sain viimeisteltyä jo jonkin aikaa työn alla olleen sukkaparin.




Lanka: Regia Silk, joka oli ihanan pehmoista
Malli: Wendy Johnson, Diagonal Lace Socks (Toe Up Socks in a Box)
Puikot: 2 mm sukkapuikot
Muuta: Kantapää tällä tavalla oli ihan uusi juttu ja aiheutti hieman kulmien kohottelua, kun ohjeita ensimmäisen kerran luin. Kiitos selkeyden, pääsin kuitenkin jyvälle jutusta ja sain kantapäät aikaiseksi. Hiemanhan nämä tuntuvat näin jälkikäteen harjoituskappaleilta, mutta seuraavista sitten paremmat. Tästä samaisesta syystä nämä jäävät omaksi ilokseni.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit sukat, ihanan väriset !
Voi Sinua taas, kun kirjoitit niin ihanasti !
Olet kyllä sydämellinen ihminen.

http://pirjopon.vuodatus.net kirjoitti...

Kiitos vierailustasi. Vastavierailulla. Sinulla on ihana blogi. Tulen kurkkiin tänne uudestaankin.

MariJ kirjoitti...

Ihanat sukat!

Annis kirjoitti...

Anonyymi (Anneli?), kiitokset :) Vaaleanpunainen ei ole ihan minun juttuni, mutta eiköhän se sukissa mene.

Pirjo, kiitokset kommentistasi. Sitä tulee itse aina välillä klikkailtua itseään pois totutuilta sivuilta ja se kyllä yleensä kannattaa. Kuten sanoin, etenkin niitä kutomisjuttuja oli mukava lukea. Vierailuja puolin ja toisin siis varmastikin luvassa :)

MariJ, kiitoksia! Vielä vähän treeniä kantapään kanssa niin ehkä se tästä.

hillanen kirjoitti...

Sievät sukkaset! Minnuu olis kyllä pelottanu mennä kuuntelemaan kun joku muu kuin Freddie laulaa niitä minulle kaikkein rakkaimpia lauluja (kuten juurikin Bohemian Rhapsodya, joka on mahdollisesti maailman hienoin biisi). Hyvä ettet joutunut pettymään, siis. :)

Birgitta kirjoitti...

Tulin vastavierailulle. Leevi on ihan tavallinen maatiaiskissa, navetasta haettu. Ihanat sukat olet tehnyt. Tosi kiva malli.

Annis kirjoitti...

hillanen, minä sain aikoinani sydämentykytystä, kun kuulin Elton Johnin laulavan Show Must Go On -viisun ja mielestäni se meni ihan väärin x) Oli minullakin hieman huolta ja murhetta etukäteen, mutta Kimmo tosiaan pelasti paljon. Eihän kukaan tietenkään samanlaiseen suoritukseen voi edes yltää, mutta minusta mies selvisi kunnialla äärettömän vaikeasta roolistaan. Muut esiintyjät olivat luokkaa toleroitava. En erityisemmin ollut haltioissani, eikä kaikilla edes ääni mielestäni sopinut musiikkilajiin, joten olisinkin toivonut, että esitys olisi rakennettu enemmän pääosan esittäjän varaan. Mutta onnekseni siis tärykalvot eivät vuotaneet jo väliajalla verta ja ihan hyvillä mielin poistuin teatterilta loppujen lopuksi :)

Birgitta, kiitokset. Leevi oli jotenkin aivan uskomattoman suloinen. Meillä kanssa koko kattitrio on maatiaiskissoja ja jokainen on täydellinen juuri sellaisenaan.