keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011

Kevät

Tänään on ollut taas kovin kiireinen päivä. Juoksin eri virastoissa puoli aamua, toimittelin papereita ja kävin vielä kaupassakin. Näistä selviydyttyäni lähdin vielä miehekkeen kanssa jousiampumaan.

Jousiammunta on ollut todella mukava kokemus. Minun on invajalkani takia mahdotonta harrastaa mitään, missä juostaan, hypitään tai tehdään ripeitä painonsiirtoja jalalta toiselle eli ylipäätään mitä vain, mikä rasittaa nilkkaa yhtään enemmän. Yleensä liikuntani koostuukin kevyestä lihaskuntoharjoittelusta, lenkkeilystä sekä uinnista. Näissä on se vika, että vaikka ne sopivatkin stressin käsittelyyn, niiden aikana päässä pyörii kuitenkin milloin mitäkin. Jousiammunta on kuitenkin sellaista, että se vaatii sen verran paljon päältä, että mihinkään muuhun keskittyminen on mahdotonta. Niinpä radalle mennessä sitä vain humahtaa siihen ampumisen kuplaan ja sieltä tulee pois vasta pihalle palatessa: Ai niin, tätähän minä murehdin aiemmin ja tuo aiheutti harmaita hiuksia koko aamun. Mutta ampuessa on olemassa vain jousi ja taulu, eikä mitään muuta.

Ensimmäisellä kerralla tulin kurssille myöhässä ja opettaja jostakin mystisestä oikusta lykkäsi minulle vain jousen käteen ja käski käydä ampumaan. Olin aivan pihalla koko puuhasta ja tein varmasti väärin kaiken, mitä vain väärin voi tehdä. Kurssilla opettamisessa ja käytännön seikoissa auttelemassa ollut ammuntaseuran jäsen lopulta armahti minut ja korjasi esimerkiksi ampuma-asentoni kohti sitä, mitä sen oikeasti pitäisi olla. Seuraavalla kerralla olikin opettaja vaihtunut toiseen ja tämä eläkeikäinen mies opetti meitä todella perusteellisesti ja asiantuntevasti ja oli muutoin todella mukava ja ystävällinen. Minäkin aloin saada asentovirheet minimiin ja pääsin keskittymään nuolen ankkurointiin ja tähtäykseen. Kurssin nyt päättyessä onkin aika pohtia, siirtyisikö sitä ampumaan säännöllisemmin seuran viikottaisille vapaavuoroille.

Lisäksi minun pitää tunnustaa, että kaupoilla käydessäni kävin hakemassa käsityökaupasta ompelulankaa, kun miehen brigandiinin ompelu-urakka pitäisi aloitella (Laitan varmaan siitäkin projektista joskus kuvia, näettepä mihin kaikkeen sitä voi ihminen joutua kumppaninsa harrastusten tähden). Samalla tulin hipelöineeksi neulelankoja. Koska olen ahkerasti kulutellut vanhoja varastoja pois, oli tämä mielestäni ihan kohtuullinen palkinto itselleni.


Miten kauniita ne ovatkaan, vaikka eivät olekaan yhtään minun värejäni! Kevät on täällä!

(Lisäksi sain tänään vahvistuksen siitä, että nettifirma on tänään postittanut minulle oman kappaleeni Dragon Age II -roolipeliä. Tiedetäänpä kuka tulee istumaan lähiaikoina hetken jos toisenkin pleikkarin äärellä! Jippii!)

8 kommenttia:

Lilithea kirjoitti...

Ovat ihan minun värejäni! Kaikki. Oranssi on vähän siinä ja siinä...

Voi, että jousiammunta olisi hieno harrastus, mutta kun minä invailen sitten toisesta päästä. Mutta suosittelen täti A:lle: se olisi hyvin Tädille sopiva laji ja olisihan siitä hyötyäkin, kun joskus kesällä vielä tukkapehko risuilla kruunattuna ryynätään Hikimetsän peuramailla.

Annis kirjoitti...

Lil, meidän pitäisi siis selvästi perustaa joku ampumatanssi (vrt. ampumahiihto) tyylinen tiimi, jossa sinä valssaat rastilta toiselle villisti ja minä sitten odottelen rastilla ja ammun voitokkaasti. Kaksi invaa tekee toimivan tiimin! Ja kyllähän tuota olisi mukava jatkaa säännöllisemmin, ainut että pitänee sitten vielä erikseen vähän treenata jousella, jolla voi ampua boffonuolia, mikäli mielii peleissäkin mättää.

Minä ihan häkellyin, kun kannoin nuo kotiin. Miten minä tällaisiä värejä otin, eiväthän nämä ole yhtään niitä mitä normaalisti ottaisin? Mutta ehkä noista jotakin syntyy vielä (ja kommentistasi päätellen vastaanottajiakin voisi ehkä löytyä :D)

katri kirjoitti...

Hui jousiammunta kuullostaa pelottavalta :D
Ihania lankaostoksia, todellakin! Sisut näyttää niin herkullisilta vaikkei ole ollenkaan minun väristä, hassua mitä tämä kevät saa ihmisessä aikaan :)

Nzqu kirjoitti...

Olisi kiva joskus kokeilla jousiammuntaa, kuulosti hyvältä kokemukselta.

Minä olen tilannut hieman lankaa, vaikken ole edes ahkerasti kuluttanut entisiä pois... hyi minua!

Sinulle on muuten haaste blogissani, ota vastaan jos haluat! :)

Annis kirjoitti...

katri, jousen kanssa suhaaminen on kyllä aika mukavaa puuhaa, kun ensin vauhtiin pääsee :) Minä pohdin itse siellä lankakaupassa punnitessani noita oransseja ja kirkkaanvihreitä Sisuja, että onko minulla tilapäinen nyrjähdys menossa :D

Nzqu, jos vaan tilaisuus tarjoutuu, suosittelen ehdottomasti. On tosiaan mielenkiintoista, saa treeniä kivasti käsitöiden ja koneella istumisen jumittamiin selkä- ja hartialihaksiin ja kaiken lisäksi on sopivan zenmäistä puuhaa pään tyhjäämiseen :)

Se on vaan taktista viisautta, pidät katsos yllä varastoa siltä varalta, että iskee iltaisin neulomishimo. Mitäs sitten tehtäisiin, kun olisivat kaapit tyhjänä langoista? Kamala ajatus!
Minäpäs käyn kurkkaamassa :)

hillanen kirjoitti...

Ehdottomasti olen aina langanoston kannalla :D Varsinkin jos on saanut kuluteltua jonkin verran vanhoja pois.
Pirkkalankasi on ihana :)

Anneli kirjoitti...

Vai uusi harrastus, vai onkohan uusi ?
Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.
Ihania lankoja olet ostanut... mitähän niistä tuleekaan :D
Oikein mukavaa viikonloppua !

Annis kirjoitti...

hillanen, on lohdullista, että joku on :D Tunnen aina välillä huonoa omaatuntoa raahatessani lankanyssäköitä mukanani kotiin. "Mutta kun tämä tulee tarpeeseen ja kaikille langoille on olemassa suunnitelma!"
Tuosta viheriäisestä suunnittelin vähän kaulanlämmikettä itselleni.

Anneli, uusi sikäli, että taulu/kilpa-ammuntaa en ole aiemmin kokeillut. Tähtäimellinen jousi olikin minulle ihan uusi tuttavuus, aiemmin olen ampunut vain larpeissa tai vastaavissa tilanteissa. Mutta mielenkiintoista touhua kyllä, pidin kovasti kurssista!