torstaina, helmikuuta 24, 2011

Hirviöviikko

Koska asiat harvemmin tulevat yksitellen, minun oli neulottava toinenkin hirvitys. Ajankohdan löytäminen tuotti hieman ongelmia, sillä päivisin olen ollut taas sijaistamassa ja iltaohjelmaankin on mahtunut käsityö/leffailtaa sekä muuta. Nakuttelin kuitenkin vihreän herran valmiiksi alkuviikosta.


Lanka: Seitsemän veljestä
Malli: Rebecca Danger: The Big Book of Knitted Monsters
Muuta: Tony on oikeasti lelulaatikoiden vartija, mutta minä pakotin raukkaparan kylmään autoon, jossa hän harjoittaa ohituskaistalla Puntoni ohi pyrkiville vilkuttamista.

Olen todella ilmiömäinen ruoanlaittaja, mitä tulee ainesten uupumiseen ja korvailuun. Huomasin, että olin unohtanut puuroriisini viime kerran karjalaista iltaa viettäessämme ystäväni kaappiin, joten se niistä riisipiirakoista sitten. Vaihdoin sitten lennossa täytteen perunaksi, kun sitä kaappiin oli sattunut siunaantumaan. Huomasin myös, että ruisjauhoni olivat sitä sihdatumpaa versiota, eikä sitä karkeinta, josta normaalisti olen piirakkani tottunut pyöräyttämään. Ongelmaksi muodostui se, että tämä versio vaatikin hitusen sitä vehnää kaverikseen. Normaalisti en ole sitä koskaan piirakkoihini pistänyt. Kuori osoittautui kuitenkin ihan toimivaksi versioksi ja se rapsakoitui uunissa oikein nätisti.


Meillä piirakoiden leipomisen jalon taidon on minulle opettanut isäni. Muistan aina lapsuuteni leivontahetkistä omakotitalossamme olleen koko pöydän peittävän valtaisan puisen leivinlaudan sekä isäni komentelemassa meitä lapsia sen ympärillä. Isä oppi karjalanpiirakoiden salat omalta äidiltään ja peri tältä myös reseptin näitä leivonnaisia varten. Myös minun piirakkani on tällä reseptillä tehty.

Näitä tuli leivottua reipas satsi, mutta valitettavasti en saanut haaveideni mukaisesti niitä pakastettua vierasvaraksi ja muuta käyttöä varten. Lautasella oli tänään jäljellä enää kaksi kappaletta. Kumma juttu. Syytän residenssiä nykyisin asuttavia hirviöitä.

PS. Ajattelin vaihtaa päivien valoisuuden innoittamana hitusen kesäisempiin kuviin.

5 kommenttia:

Tuna kirjoitti...

Noissa hirviöissä on jotain maagisen sympaattista. Niistä tulee muuten mieleen etäisesti muutama vuosi sitten kova sana olleet "ugly dollit", mutta ilman sitä säälittävyyselementtiä, jonka itse aina nöihin rumiin mollamaijoihin liitin. Hirviöt eivät edes ole rumia :D

Arvaa, tuliko nälkä katsellessa noita piirakkakuvia ja lukiessa selostusta leivontaprosessista. Nih. Menen tästä putsaamaan kaapin ruuasta.

Anonyymi kirjoitti...

Maukkaalta ja herkulliselta näyttäviä piirakoita. Ei ole ollenkaan kumma, että ne ovat kadonneet vadilta....
Nuo hirviötkin ovat niin sympaattisen oloisia.
t. anki silmukkaketjua-blogista

Nzqu kirjoitti...

Tony on symppis! Toivottavasti hän ei aiheuta vaaratilanteita liikenteessä. :)

Oi, karjalanpiirakoita! Täytyisi joskus tehdä, mikään ei voita itse tehtyjä piirakoita. Mummin kanssa tuli ennen tehtyä, nytkyään hänkin tyytyy ostopiirakoihin. Iso projektihan se niiden valmistus on, mutta sen arvoinen.

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Herkullisen näköisiä piirakoita! :)

Annis kirjoitti...

Tuna, minäkin menetin noille hiukan sydämeni. Söpöjä, vähän simppelin oloisia ja jotenkin niin paijattavia. Ja minä olen se onneton, joka tavallisesti aina nälkäisenä muiden ruokapostauksia lukee, pitää koettaa pitää puntit tasassa :D

anki, piirakat ovat (kuten monet muutkin leivonta-artikkelit) uunituoreina aivan vastustamattomia. Kun vaan jaksaisi vaivautua useammin!

Nzqu, minä ajattelin Tonyn olevan loppupeleissä turvallisempi vaihtoehto kuin ensin harkitsemani autotallihirviö. Sillä kun on kirjan kuvauksen mukaan tapana liikuskella parkkipaikalla pienen vasaran kanssa ja synnyttää autoihin ne kaikki pienet kolhut, joiden syntymistä ihmettelemme peltejä tarkastellessamme :D Voisi olla, että meillä olisi äkkiä taloyhtiössä kaverisuhteet kuralla.

Sirpa, ne olivat hitusen liian herkullisia :) Ehkä ensi kerralla tuplasatsi (tämäkin oli jo sellainen alkuperäiseen ohjeeseen nähden) ja osa pakkaseen. Ehkä.