keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011

Valmista monella rintamalla

Aloitin viikonlopun viime torstaina korskeasti palauttamalla graduni tarkastusta varten. Sen jälkeen suuntasin kotiin, siivosin intensiteetillä ja otin illasta vastaan isoveljeni Tuukin. Tarkoituksena oli pitää uuden kämpän tuparit vielä sisarusporukalla, meillä kun on koko lailla tiiviit välit ja huutelemme toisillemme puhelimessa ja netissä miltei päivittäin. Parempia ystäviä ja luotettuja ihminen voi vierelleen vain toivoa.
Perjantaina mukaan liittyi vielä pikkuveljeni, tämän tyttöystävä sekä Tuukin avokki. Pikkusisareni Rni oli puolestaan hautautumassa työtaakkansa alle ja sovimmekin suosiolla, että näemme vasta tulevana viikonloppuna. Ikävä tietysti kun kaikki eivät mukaan päässeet, mutta parempi näin kuin juosta hätäisesti paikasta toiseen väsyneenä.

Viikonloppu sujui rattoisasti ja kaikkialla muualla, paitsi netissä. Viimeiset vieraat lähtivät vasta eilen, joten kyse oli todellakin pitkästä viikonlopusta. Asunto tuntui jotenkin lohduttoman hiljaiselta, kun kaikki olivat lähteneet.


Minä jatkoin viikonlopusta eilen illalla toipuessani loppuun miehekkeen uudet sukat. Aiemmin oli jo puhetta, että tekisin paksumpien Seitsemästä veljeksestä tehtyjen sukkien kavereiksi toiset, ohuemmat. Pitkällisen konsultaation jälkeen saimme sovittua, mitä olen oikein tekemässä ja millä väreillä. Konsoli- ja tietokonepelaajalle piti tietenkin tehdä nostalgiset Space invaders-kuviot sukkien varteen. Itse aloin jo pohtia ikivanhoja pelejä, joita pelasin joskus alle kouluikäisenä tai ala-asteella ja mietin, saisiko niistä tehtyä kivoja sukkia itselle. Oi aikoja, oi pelejä.

Tämä on ensimmäinen kirjoneule, jonka olen ihan oikeasti saanut valmiiksi asti. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle noista langanjuoksujen tiukkuudesta, joskin kolmella puikolla neuloessa se puikkojen vaihtumiskohta tahtoi jäädä koko ajan liian tiukaksi. Koetinkin nykiä sinne ylimääräistä lankaa aina joutaessani ja lopputulos olikin höyryttämisen jälkeen ihan siedettävä. Ehkä uskaltaisin nyt vihdoin tehdä ne kirjoneulekämmekkäät/lapaset, joista olen aina haaveillut, mutta jotka ovat jääneet vaiheeseen.

Lanka: Novita Nalle (aloe vera)
Malli: Perussukat vahvistetulla kantapäällä
Muuta: Kuvion öttiäiset on kopioitu suoraan pelin pikselimöröistä ja sommiteltu sukanvarteen miehen toiveiden mukaisesti. Pari ylimääräistä silmukkaa tämä toi varteen, mutta jalkaterästä ne kaventelin pois, eikä kirjoneuleen ansiosta varsi ole kuitenkaan mitenkään väljä.



Mieheke askarteli myös viikonloppuna muutaman avaimenperän edellisten jatkoksi. Lankana millinen hopeoitu kuparilanka ja muistaakseni 0,7 millinen artistic wire. Joululahjaksi ostin miehelle kirjan punontojen ja helmien yhdistelystä ja sieltä onkin jo muutama työ pohdinnan alla. Lopputuloksia mielenkiinnolla odotellessa.

Nyt valmistelemaan huomisen seminaariesitystä gradusta, se onkin sitten viimeinen ponnistus yliopistolla!

8 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Nätit sukat !
Ihana avaimenperä, tuo on niinkuin koru. Olisi kaunis kaulakorunakin.

Olisi myös kiva tietää, millainen kuva sinulla minusta oli ?
Tämmöinen ikäloppuhan minä jo olen ;(

Kiva kun käyt kommentoimassa, sinun juttujasi on piristävää lukea, raskaan työpäivän jälkeen.
Kiitos !

Lilya kirjoitti...

Oijoi, mitkä siistit sukat! Ehkä tolle omallekin nörtille vois väkertää jotain nörttiaiheista.. :-D

Ja tosiaan, huomenna matkaamme banderollien kanssa sinne seminaariin kannustamaan, odotapa vaan! ;-D

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hienot sukat! :)

Minulla on sitä ominaisuutta itsessäni, että kutoessa teen kireää ja varsinkin luodessani aloitussilmukat. Sama juttu oli jo ala-asteella, kun tein sukat. Koko ajan yritän seurata ettei neulos muuttuisi kireäksi ja tarpeen mukaan löystyttää.

Tsemppiä seminaariesitelmään!

Annis kirjoitti...

Anneli, minä ja mieheke kiitämme. Minulla on moniakin mielikuvia, joista simppeleimmät liittyvät ulkonäköön. Sinut olen jotenkin esimerkiksi mieltänyt aina vaaleaksi :D

Lilya, sopivaa peliä vain etsimään. Me jo pohdittiin, miten Alley catin pelihahmo sopisi moneksi. Ja minä odotan tosiaan sitten sitä, että toimitte, kuten Kikki ehdotti ja nousette jokaisessa sopimattomassa välissä taputtamaan seisaallanne. Minä koetan edelleen sensuroida tuota halvatun esitystä lyhyemmäksi :D Kirveelle töitä ja silleen!

Sirpa, kiitokset. Minulle käy vähän samaa, onneksi käsiala on nyt harjoittelun myötä tasaantunut. Minulla se meni vielä siihen, että ensin tein tosi kireää ja sitten paniikissa löysäilin pari kerrosta, sitten taas kireää. Oli kaunis lopputulos :D Edelleenkin saan valita keskimäärin vähän liian isot puikot tai uhkaa syntyä peltinen neule.

Nzqu kirjoitti...

Minäkin koitan päästä sisälle kirjoneuleiden maailmaan, langanjuoksujen saaminen TASAISIKSI on minulle se suurin haaste. :) Kivat sukat olet tehnyt ja ainakin tuossa kuvassa jälki näyttää hyvältä.

Miehelle pointsit hienoista töistä, upeita avaimenperiä! Kuten Anneli mainitsikin, sopisivat koruiksikin.

Annis kirjoitti...

Nzqu, se on joo henkimaailman hommaa se langanjuoksujen tasaus :D Ekassa kirjoneulelapas-yritelmässäni tein niin tiukkaa, että aikuiselle naiselle suunnattu lapanen olisi voinut koristaa korkeintaan lapsen kättä. Kämmekkäitä koetin väännellä kesällä, mutta langankireys alkoi toimia vasta puolivälissä työtä, joten purkuun menivät. Langat odottavat yhä, että saisin uuden innostuksen päälle. Nyt alkaa vähän kerrassaan sujua :D

Minä välitän myös terveiset miehelle, se on aina niin vaatimaton omien töidensä suhteen ja on niin vilpittömän onnellinen, kun kuulee jonkun pitäneen niistä :)

Anneli kirjoitti...

Kiitos Sinulle sitä iltalehden linkistä.
Minua alkoi kovati kiinnostaa tuo....!
Kehtaisinkohan lähettää sinne jotain tekeleitäni, ihan oikeasti :)

Annis kirjoitti...

Totta kai Anneli laitat! Mitä siinä voi hävitä mukamas? Työsi sopisivat aiheen puolesta niin täydellisesti sinne ja ovat hävyttömän hyvännäköisiä! Minä kun satuin sitä sivua selailemaan niin tulit heti ekana mieleen!