sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Tonttuilua

Annelin tonttuaskartelut palauttivat mieleeni, että olin itse aikonut jo parin vuoden ajan koristella asuntoni joulukuntoon. Aiemmin en ollut vaivautunut, sillä lähdin yleensä yliopiston laveiden loma-aikojen turvin kotipaikkakunnalle jo puolivälissä kuuta ja palasin vasta tammikuun puolella. Moinen tuntui turhalta. Nyt parin vuoden ajan mielessä oli virinnyt ajatus siitä, että kun vihdoin oman kodin koristelun aika koittaisi, tekisin kaiken mahdollisimman pitkälle itse. Silloin saisin ainakin sellaisia koristeita, joita juuri itselleni tahtoisin.

Tietäähän siinä miten sen kanssa kävi. Homma jäi. Pitkäksi aikaa. Tänä vuonna olin ostanut askartelutarvikkeita ja kerännyt syksyllä sulan maan aikaan sopivia tykötarpeita metsästä. Sitten iski kiire, ahdistus ja pimeys. En jaksanut, ei huvittanut. Sitten marraskuussa, lupailin lokakuussa. Joulukuussa, vannoin seuraavaksi.

Kuitenkin tänään gradua ohjaajan kommentien perusteella korjattuani tajusin, että ei sitä aikaa koskaan tule, jollen joskus reippaasti ota ja kaiva kaikkia askartelukamoja kaapista ja sotke siinä sivussa noin puolta asuntoa. Puoliskokin oli sopivasti viikonlopun treenileirillä, joten sain soittaa täysillä joululauluja ja askarrella sydämeni kyllyydestä ilman, että minun tarvitsi tulla ulos kuplastani missään vaiheessa sellaisten naurettavien pikkuasioiden, kuten vaikkapa yhteisen päiväruoan takia.


Kranssi kaipaisi vielä kauppareissulta kaverikseen jotakin sopivia mausteita, pähkinöitä tai esimerkiksi kuivattuja sitruunaviipaleita. Täytynee katsella, mitä kaupasta löytyy. Siihen asti kranssi saa jököttää paikallaan väliovessa. Otan tarkemmat kuvatukset, kun saan työn valmiiksi asti.



Meillä on ollut lapsuudenkodissani niin pitkään kuin muistan joulumaa. Se oli isohkoon puunkarahkaan jonkun näppärän käsityöläisen rakentama tonttumaa, jossa tapahtui yhtä sun toista. Kaikki oli toteutettu minikoossa ja ehdottoman kauniisti. Minä päätin, että siinä on yksi joulukoriste, jonka itselleni tahdon. Löysinkin sopivan karahkan, mutta koska se oli viettänyt aikaansa suoraan metsästä kellariini kuljetettuna pidemmän aikaa, minun oli pakko kevyesti harjata ja huuhdella se. Niinpä tonttumaani saa odottaa vielä tovin. Sen sijaan värkkäsin pienemmän tonttuasetelman.

Nämä tonttuasetelmat tuovat kovasti mieleen yläasteaikani. Tuolloin olimme eräänä kesänä yhden rakkaimman ystäväni kanssa täystyöllistettyjä 150 tonttuasetelman tilauksella. Muistan, miten istuimme mökkirannassa laineiden liplattaessa ja väänsimme tonttu-ukkoja valmiiksi massatuotannolla. Ilmeisesti välissä on ollut kyllin monta vuotta, sillä näiden näprääminen tuntui hauskalta.


Opin myös, etten vieläkään osaa käyttää kunnolla kuumaliimaa. Sitä löytyy askartelijan housuista, tukasta, kissasta, lattiasta ja pöydänkulmista. Muutama tippa osui ilmeisesti myös työhön, koska mitään ei varissut irti kun sen paikoilleen eteisen senkin päälle siirsin. Loppuillan taidan parannella liiman aiheuttamaa akuuttia punoitusta sormenpäissäni, koska jos tulikuumaan liimaan oli mitenkään mahdollista osua, minä kyllä osuin.

Vielä jos jaksaisi väännellä jokin ilta ikkunakoristeita ja ommella muutaman tonttusen, joiden ohjeen kaivoin itselleni jo syyskuussa isoäidin lahjoittamista vanhoista käsityölehdistä. Seuraavaa lupsakkaa tovia odotellessa.

7 kommenttia:

Lilithea kirjoitti...

Oi, täti A, kuolaan tuota ihanaa tonttutyttöä! Miten se onkaan ihana ja suloinen ja jouluinen ja... oih.

Annis kirjoitti...

Täti I, kiitän kommentista, mukava kuulla että tyttö miellyttää muidenkin silmää. Tänään pitäisi suunnitelmien mukaan ilmeisesti askarrella pari lisää, kun tarvikkeitakin on vielä jäljellä. Lisää tonttuarmeijoita siis tulossa :D Ja sitten kunhan muutat, pitänee tuoda sinulle sitten ensi joulua varten oma tonttu :)

Anneli kirjoitti...

Ihana ja söpönen tonttu !
Juuri tuollaiset tuovat joulumielen.

Vai niin sen liiman kanssa käy, hei osoita se suutin siihen mitä aiot liimata :)
vitsi, vitsi....!

Annis kirjoitti...

Anneli, siinä on selkeästi jokin tekninen vika siinä liimapyssyssä! :D Minä ainakin olen yltä päältä niissä liimarihmoissa, eikä se typerä pyssy koskaan tajua ajoissa lopettaa sitä liiman tunkemista sisuksistaan! Syytän tekniikkaa!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Ihania joulukoristeita! :)

Minä olen joskus ollut vähällä liimata sormeni yhteen kuumaliimalla. En ollut tekemässä joulukoristeita vaan sormien liimastuminen liittyi museon näyttelyn rakentamiseen. :D

Annis kirjoitti...

Sirpa, minusta on yhdentekevää mitä sillä pyssyllä on tekemässä, se liimaa kyllä sitkeästi yhteen ihan kaiken kohteesta piittaamatta :D Paholaisen keksintö!
Mitä näyttelyä olit kokoamassa, jos sopii udella?

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Lasimuseossa olin silloin töissä ja osallistuin näyttelyn kokoamiseen liimaamalla esinetekstejä paikoilleen. Ja sormiani. :D