tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Joulua, sukkailua ja haastetta

Tein enemmän tai vähemmän sulavan paluun takaisin Jyväskylään eilen. Tuntuu, että vaikka olinkin viikon poissa, loma hujahti silti aivan liian nopeasti. Harmi etenkin, kun useampi sisaruksista joutui lähtemään paikalta jo aiemmin pois. Olisin voinut nauttia mokomien seurasta pidempäänkin.

Joskus muinoin lokakuussa saamani kuvahaasteen loppu seuraa lähiaikoina, pitäisi jaksaa käsitellä loput kuvat. Sitä odotellessa esittelen sen isotöisimmän osan sekä ihmettelen sitä, minne mohairneuleeni oikein loman aikana hävisi.

Lempiruokasi resepti alusta loppuun kuvina

Kiitos Rnin tarjoileman haasteen, tämä projekti vei aikaa ja energiaa kohtalaisen paljon. Minulla ei ole varsinaista lempiruokaa, vaikka erilaiset ruoanhimot minua välillä vaivaavatkin. Kyllästyn myös nopeasti ja vaihtelenkin sangen laajaliikkeisesti sitä, mitä meidän keittiössämme kokataan. Koska minä olen nirsompi ruoan ja etenkin maustamisen suhteen, minä olen meillä yleensä se, kumpi kauhanvarteen tarttuu. Asiaan vaikuttaa myös se, että paljon aivotyötä tekevänä pää tarvitsee välillä lepoa. Sellaista, jota saa juurikin kokkailusta ja käsitöistä. Joten näillä alkuevästyksillä käykäämme vihercurryn kimppuun!


Tämän kaiken minä onnistuin ruokaan upottamaan. Ihan totta. Curry on kuitenkin ainakin meillä sellainen ruoka, että sinne menee tasan se, mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaito, purjo ja paprika ovatkin ainoat osat, jotka mielestäni pataan ehdottomasti kuuluvat. Loput ovat sitten kiinni siitä, mitä kaapista milloinkin paljastuu. Minulla mukana olikin sieniä, herneitä, maissia, kanaa, porkkanaa, ananasta, purjoa, paprikaa, kesäkurpitsaa, parsaa ja valkosipulia. Muissa osissa vilahtivat kookosmaito, kuivattu basilika, riisi, sokeri ja vihercurry.


Ensimmäisenä käsittelyyn otetaan kookosmaito, jota lämmitetään. Mukaan heitetään hyppysellinen sokeria, hieman basilikaa (tuore parhainta, omani tuli pussista kuivana) ja sitten itse vihercurrya. Curryn kanssa saa olla hieman varovainen, se kun voi yllättää kovin pieninäkin määrinä. Maistelemista tässä vaiheessa suositellaan. Itse lähdin liikkeelle varovaisesti teelusikallisesta ja lisäsin määrää. Kookosmaito maistuu kovin pehmeältä ja vasta lopussa curryn tulisuus potkii esille. Siksi suosittelen olemaan helläkätinen maustamisessa, etenkin mikäli vahvat maut eivät ole suosikkejasi.


Maidon lämmetessä silputaan suruttomasti kaikki koolla olevat vihannekset pienemmiksi ja heitetään ne sitten sopivan hetken tullen maidon joukkoon.


Toisella levyllä on tässä vaiheessa hyödyllistä paistaa kanat, mikäli mielii niiden ehtivän yhtä aikaa vihannesten kanssa pataan.


Sitten kaikki survotaan enemmän tai vähemmän taiteen sääntöjen mukaan samaan pataan. Annetaan hautua miedolla lämmöllä. Koska omat curryni tuppaavat olemaan aika täynnä kaikenlaista, kookosmaitoa olen joutunut useinkin jatkamaan tilkalla ruokakermaa, jotta vaikutelma olisi hieman enemmän keittomainen kuin muhennosmainen. Maussa tätä ei huomaa, jos annoskoko on yhtä reilu kuin omassa versiossani.


Viimeistään tässä vaiheessa nokkela laittaa myös riisin kiehumaan. Itse käytän riisin keittämiseen tarkoitukseen tehtyä vimpelettä, mutta tämä toki onnistuu myös kattilassa. Itse käytin jasmiiniriisiä.


Hautumista ja riisiä odotellessa kaivetaan tarjoiluastiat, syömäpuikot ja siemaillaan jo ruokajuomaa. Leikitään kameralla ja otetaan ylimääräisiä kuvia, joilla ei ole varsinaista käytännön merkitystä. Hätistellään ruoan tuoksuja nuuhkimaan tullut kissa pois pöydältä ja vakuutetaan töistä tulleelle miehelle, että ruoka on valmista ihan juuri kohta.


Viimeisenä heitetään kypsät riisit kupin pohjalle ja kauhotaan päälle reippaasti currya. Tällaisesta satsista syövät iso nainen ja vielä vähän isompi mies muutaman päivän eli samalla vaivalla saa vapautuksen kokkailusta pariksi päiväksi.

---

Tämän lisäksi oletin pääseväni esittelemään ensimmäistä oikeaa itseneulomaani vaatekappaletta, mutta se osoittautui turhaksi toivoksi. Olevinaan mukaan reissuun pakkaamani neule nimittäin ei tullut mukaan, mutta kämpille palatessani en löytänyt sitä sieltäkään. Missä siis olet, armas mohairini? Koska lomalla piti neuloa jotakin, tein taas sukkia.



Lanka: Regia Cotton Surf Color
Malli: Pinjat
Muuta: Sukat ovat ihan väärää väriä itseäni ajatellen, mutten tiedä kelle ne tällä hetkellä tunkisin, lähipiiri kun on tehokkaasti sukitettu. Joko ne jäävät siis omaan sukkalaatikkoon tai sitten joku saa luvan ilmoittautua vähän äkkiä vapaaehtoiseksi.

10 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Niin sievät sukat, ihme jos ei kellekään kelpaa! :) Suosittelen kyllä sitä tiskirättimallia, se oli oikein kiva.

Anneli kirjoitti...

Minustakin nuo sukat on ihanan väriset.
Taatusti kelpaa kelle vaan :)

MariJ kirjoitti...

Kauniit sukat!

Nzqu kirjoitti...

Sukat ovat nätit, ja minulla alkoi maha murisemaan kokkauskuviasi katsellessa. :)

Toivottavasti mohairneuleesi löytyy!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kauniin väriset sukat! :)

Annis kirjoitti...

hillanen, kiitos. Toivotaan että vastaanottaja löytyy.

Anneli, minuun tuo väri ei iske taas yhtään! Pitäisi olla jotakin sinisävyistä ja mielellään vähän taitettua.

MariJ, kiitos.

Nzqu, en tajua missä se mohair on! Purin kaikki lomatavarat ja siivosin koko asunnon ja neuletta ei vaan näy missään. Kaiketi pakkasin sen älyttömän hyvään talteen sitten.

Sirpa, kiitos :)

Marika kirjoitti...

Curry-resepti vaikutti sen verran kiinnostavalle, että alkoi tehdä mieli kokeilla joskus. Saapi tosin nähdä, osaanko etsiä vihercurryä oikeasta paikasta, koska ainakaan aiemmin ei ole silmään osunut kaupan hyllylle. Todennäköisesti en tosin ole vain osannut katsoa.

Annis kirjoitti...

Marika, minun täytyy nyt kyllä tunnustaa, etten tiedä saako moista miten laajalti ja jos saa, minkä kokoluokan/varustelutason puljusta olisi kyse. Omani on koukattu mukaan Jyväskylän Asian-shopista, jossa myydään myös parhaimmat nuudelit, joita olen Suomessa syönyt. Hintaa purnukalle taisi kertyä noin 2-3 euroa ja sisältöä on sen verran paljon, että minä en varmaan elinaikanani saa sitä kaikkea kulutettua mitenkään. Ihastuin curryyn sitä joskus oikeaoppisemmin paikallisessa thai-ravintolassa syötyäni ja ensimmäiset versioni tein normaalia maustehyllyn currya kookosmaitoon sotkemalla. Sekin oli toki hyvää, mutta vihercurry on tietysti eri makuista. Mutta suosittelen kokeilemaan, älyttömän hyvää safkaa!

Sara kirjoitti...

Hyvan nakoista tuo ruoka! Kelpaisi kylla maistella :)

Annis kirjoitti...

Sara, yksi tämänhetkisiä lemppareitani :) Saa nähdä missä vaiheessa jokin toinen sen taas syrjäyttää. Vähän katkera olen siitä, millaisten herkkujen äärellä sinä olet parhaillaankin, mutta niinhän se on aina, että sitä kaipaa eniten, mitä ei voi saada. Muistan miten hyvältä ruisleipä aina maistuu, kun tulee paluulennolla jostakin leivättömästä paikasta :P