tiistaina, joulukuuta 07, 2010

Joulua odotellessa

Meillä kumpikaan ei ole oikeastaan kovin jouluihminen. Toisin on esimerkiksi vakavasta jouluperversiosta kärsivän siskoni Rnin laita. Huhujen mukaan joulukuusi on ilmestynyt talouteen jo lokakuun tienoilla, samoin jouluvalot. Marraskuussa soitetaan joululauluja. Ensimmäiset lahjat on ostettu toki jo heinäkuussa. En tohdi edes arvuutella mitä huushollissa tehdään näin joulukuun kunniaksi. Me olemme joskus avuliaina sisaruksina ehdottaneet, että mokomat toisivat elossa olevan kuusen talouteensa. Siihen voisi vaihtaa juhannuksen tienoilla joulukoristeiden tilalle muutaman kesäisemmän ja palauttaa kuusi jouluiseen loistoonsa taas noin elokuun tienoilla. Emme ole saaneet vielä vastakaikua.

En ole koskaan myöskään ollut erityisen joulunvastainen ihminenkään. Joulussa on edelleen sellaista pientä sadun tuntua, että se tuntuu yhdeltä vuoden kauneimmista ja herkimmistä juhlista. Olenkin aina tahtonut jotakin pientä ja jouluista asuntooni. Mies on valittunut, että pitää koko joulua kaupallisena hössötyksenä, ison stressin aiheuttajana sekä joulukoristeita lähinnä infernaalisina itsekidutuksen muotoina. Niinpä aloin pehmittää häntä ajatukseen kämpän pienimuotoisesta koristelusta jo pari vuotta sitten.

Yllätys oli sitäkin suurempi, kun askarteluiltani tuotokset nähtyään mies totesi ilahtuneena, että eihän hänen vastentahtoisuutensa tuollaisiin joulukoristeisiin ulotu. Nehän ovat eri asia ja lähinnä suloisia. Joten, uskokaa tai älkää, meillä hurahti itsenäisyyspäivä kun yhdessä askartelimme jatkoja aiemmille tonttuasetelmille. Lisäksi pidimme joululahjatalkoita, mutta niiden tuotoksia esittelen vasta aaton jälkeen.


Isoin työ näissä menee valmisteluissa eli tonttujen värkkäämisessä ja tarveaineiden keräämisessä. Hauskin osuus on sitten koota tontut ja pikkutavarat yhteen sopivaksi asetelmaksi. Tämän työn pohjana ollut puupala oli todella pitkä ja äärioikealle jääkin vielä halkopino, joka ei enää mahtunut kuvaan. Tämä lähtee jouluviemisiksi.


Mies tahtoi tähän työhön ehdottomasti kissan. Minä koetin selittää, ettemme me saa mistään aikaiseksi uskottavaa kissaa. Kissa piti kuitenkin saada ja sen kanssa menikin puoli iltaa ihmetellessä. Ilmeisimmin myös tämä saa uuden kodin toisaalla.


Tämä kokkaileva tonttuneito jää meille keittiöön joulumieltä nostattamaan.



Jouluinen kranssini, johon en löytänytkään kaupasta mitään sopivaa, mutta päädyin lisäämään muutaman sydämen. Hökötys riippuu taas väliovessa.

6 kommenttia:

katri kirjoitti...

Oi kuinka ihania tonttuja!

Annis kirjoitti...

katri, tontut kiittävät. Nyt kun saataisiin vielä muuttokämppään loput huonekalut, niin voitaisiin saada tontut omille paikoilleen :D

Anneli kirjoitti...

Nuo tonttusi ovat juuri sellaisia kun jouluna pitääkin olla.
Kranssi on myös nätti.

Annis kirjoitti...

Anneli, kiitos :) Tuli itselle niin hyvä ja jouluinen mieli, kun vihdoinkin sai näitä joulujuttuja tehtyä. Jäänyt turhan monta kertaa.

Nzqu kirjoitti...

Hurjan kivoja tonttuja, varsinkin tuon halon päälle aseteltuina touhuamaan.

Annis kirjoitti...

Nzqu, kiitokset :) Noita oli hauska värkätä pitkästä aikaa ja onneksi vaivauduin syksyn sienireissulla kaikkien muiden suunnattomaksi riemuksi kantamaan milloin mitäkin keppejä ja käpyjä metsästä mukaan :D