keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

"Jos kerran öisin on sudenhetki, miksei muka olisi pupujen hetkeä?"

Pakkasta on pidellyt ja aikaa sohvalla istuskellen on kulunut kohtalaisen runsaasti. Jotenkin tuntuu, että teen töitä hieman hidastusvaihteella nyt, alkaen jo vaistomaisesti jarrutella joulun tehdessä tuloaan. Viime perjantaista lähtien olenkin ollut vähän tyhjän päällä, kun olen odotellut ohjaajien kommentteja työstä. Tänään tuli lisäkommentteja ja tsemppausta ja loppukiriä sielläkin lupaillaan. Työhön siis pian taas!


Ulkoilua on tullut harrastettua pakollisten riipaisujen verran, muutoin esimerkiksi liikunnalliset tavoitteet on siirretty sisätiloihin. En ole suoranaisesti kylmänarka ja vanhana partiolaisena tiedän kyllä miten paljon ulos mentäessä on päälle vaatetta lisättävä, jotta pysyisin lämpimänä, mutta silti pakkaset ovat saaneet minut pysyttelemään enemmän sisällä. Ainoastaan aurinkoiset ja satumaisen kauniit päivähetket ovat saaneet houkuteltua minua lenkkeilemään.


Muhkuilua on edellisessä postauksessa mainituilla 12 ja 10 millin puikoilla harjoiteltu. Uhkavasti viime metreillä on vain alkanut vaikuttaa siltä, että ohjeen antama lankamäärä ei ole riittävä ja minun pitää vielä kaksi kerää sitä jostakin metsästää. Oireina havaittu tähän mennessä jomotusta oikean käden peukalon tyvessä, mutta se osoittautui ainakin toistaiseksi ohimeneväksi.


Tikutin kasaan vielä yhdet joululahjukset, jotka ovat menossa miehekkeen mummolle. Lanka tarttui joskus kesällä Sotkamon taide/lankakaupasta mukaan*. Se viettikin pidemmän aikaa lankakorini pohjalla, sillä jotenkin väri ei iskenyt itseeni ja toisaalta taas en oikein keksinyt sille sopivaa mallia.


Malli: Saunasukat
Lanka: Katia Olé Socks Comfort
Muuta: Toivon, että koko osui oikeaan. En tiedä vastaanottajan tarkkaa kokoa, mutta tiedän sen olevan varmuudella pienempi kuin oma kavioni. Toivottavasti eivät siis ole liian pienet. Voihan ne sitten toki pistää kiertoon jollekin pienijalkaisemmalle ja minun täytyy neuloa sitten paremmat tilalle!

Huomasin myös kuvaa koneelle purkaessani, että näkyviin jäi myös kieputuskokeiluni eli Annelin kieputtelujen innoittamana tehty paluu helmipuolelle. Tein myös muutaman pullon kaulaan ripustettavan sydämen sekä tähden ja muutaman yleisen kiepsuttelun, jotka laitoin joko roikkumaan tai jätin pöytäkoristeiksi. Moisia olen tehnyt ennenkin tikunpäähän koristamaan esimerkiksi kukkaruukkuja. Pitäisikin joku päivä pyöräyttää taas muutama hopeakoru, sen verran kivalta tuntui pihtien piteleminen pitkästä aikaa.


Muutoin olen alkanut päästä hyvään joulutunnelmaan, kiitos viime viikonlopun pikkujoulujen. Leivoskelimme pipareita, keittelimme glögiä ja oleilimme mukavalla porukalla. Seuraavana aamuna oli ihana herätä raukeana, nähdä ikkunasta huurteiset puut ja käpertyä sohvalle avokin viereen viltin alle ja nakerrella edellisillalta jäänyttä piparia ja juoda kupillinen kuumaa. Tällä viikolla askartelin myös joulukortit ja vein ne perille eilen. Ja jotenkin merkillisesti tajusin myös vasta nyt, että ensi viikon tiistaina lähdemme jo kohti Imatraa ja joulunviettoa. Kyllä tästä kelvollinen joulu tulee!
---

* Kyseisessä kaupassa oli vaarallista vierailla, sillä ulos ei yksinkertaisesti päässyt ilman lankaa. Puotia piti vanhempi rouva, joka seurasi ystävällisesti ostajaa kaupassa ja kertoi pitkällisesti jokaisesta langasta, jota uskaltautui sormenpäällään hipaisemaan. Naisesta suorastaan henki sellainen isoäitimäinen vaikutelma ja ostaja huomasi äkkiä, ettei vain henkisesti kyennyt tuottamaan tuolle naiselle pettymystä olemalla ostamatta mitään. Vaikutelman täydensi surullinen huokaus ja toteamus siitä, miten vanhoja Kunnon Aikojen Lankakauppoja ei tahdo enää olla olemassa, ovat käyneet kannattamattomiksi. Niinpä minä huomasin jokaisella kerralla kantaneeni mukanani jotakin, vaikka olisinkin mennyt sisään vain postikortin ostamaan.

4 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Kauniit sukat!

Nzqu kirjoitti...

Kivat sukat olet neulonut, toivottavasti koko on sopiva!

Kauppa, josta ostit langan, on varmasti ihana. :) Voin kuviteela kaiken mielessäni... niin, ja ihmiset ostavat helpommin tavaroita ja tuotteita, joilla on tarina. Mukava myyjä vaikuttaa varmasti positiivisesti ostopäätökseen (kuten myös tympeä myyjä vaikuttaa negatiivisesti).

katri kirjoitti...

Voi kuinka kauniit sukat!
Itse kyllä tykkään mieluusti asoida sellaisessa kaupassa jossa saa katsella rauhassa mutta apua saa pyydettäessä, ahdistun jos myyjä kulkee perässä ja kertoo kaikenmaailman juttuja vaikka haluan katsoa ja tehdä itse omat ostopäätökseni :)

Annis kirjoitti...

MariJ, kiitokset :)

Nzqu, myyjällä ja tämän käytöksellä on kyllä iso merkitys sen kannalta, mitä kaupasta tulee kannettua. Ylipäätään kaupanteon ilmapiiri on tärkeässä osassa. Ja totta tuokin, tuntuu aivan erilaiselta ostaa jotakin, jolla on tarina ja historiaa. Ja vaikka yleensä ahdistun myyjän niskaan hengittämisestä, se täti oli niin herttainen, että tuntui kuin olisi tosiaan isoäidin lankavarastoja katsellut kaikessa rauhassa eikä ollut ostotilanteessa lainkaan.

katri, tämä on se syy, miksi ahdistun usein etenkin ulkomailla ollessani ostosteluihin ja pieniin putiikkeihin :D Minäkin mielelläni katselen rauhassa ja pyydän apua sitten tarvittaessa. Siinä vaiheessa sitten myyjän positiivinen ja hyvä palveluasenne korostuvat. Ehkä se on tämä suomalainen perusluonne, mutta sitä mielellään pohtisi ja tutkailisi itse ensin kaikessa rauhassa.