perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Unkari, osa 2

Loppuraportti Budapestistä. Ehdinpäs sittenkin kirjoittaa sen valmiiksi tällä viikolla ja laittaa ajastettuna postauksena perjantaille. Sillä välin kun minä kannan naama ponnistuksesta punoittaen omaisuuttani asunnosta toiseen, te voitte rentoutua katsomalla nättejä maisemia.


Kokosimme lopulta pitkällisen suunnittelun (joka koostui pääasiallisesti hotellihuoneella sohvalla selällään makaamisesta) jälkeen summittaisen listan paperille siitä, mitä tahdoimme lomamme aikana tehdä. Jokaiselle päivälle löytyikin tekemistä ja välillä jouduimme jo pohtimaan, miten saamme kaiken mahdutettua aikatauluumme. Koska meillä toki ei ollut vielä kylliksi virikkeitä, päätimme ottaa osaa toisena matkapäivänämme vielä opastetulle kiertoajelulle, jonka aikana käytiin läpi tärkeimpiä nähtävyyksiä. Kuten aiemmin kirjoitin, tarjolla oli kiertoajeluita alkaen bussimatkoista, joissa ajeltiin kuulokkeet päässä opastusta kuunnellen aina perinteisempiin kävelykierroksiin. Tai miltä tuntuisi tutustua nähtävyyksiin polkupyörällä oppaan kanssa? Me valitsimme lopulta intiimimmän (sekä hintavamman) kierroksen, jossa kuljimme minibussilla noin kymmenen hengen joukkiona oman oppaamme kanssa.


Ensimmäinen kohteemme kiertoajelulla oli 110 vuotta vanha Kalastaja-linnake Budan romanttisella linna-alueella. Linnakkeelta avautui näköala Pestin puolelle. Paikka oli uskomattoman kaunis ja toi mieleen monet vanhat sadut valkeine torneineen ja holvikaarineen. Myöhemmin Unkarissa asuvamme ystävä moitti paikkaa vain turisteja varten rakennetuksi. Totta kyllä on, että paikka oli aivan kuhisemalla täynnä turisteja, mutta jestas, kyllä se oli kauniskin. Palasimme tänne myös myöhemmin viikolla ihan vain voidaksemme ihastella maisemia enemmän.


Seuraava kohteemme oli Gellért-vuori, joka oli saanut nimensa kovaonnisen ja henkensä pakanoiden käsissä vuonna 1046 menettäneen piispan mukaan. Maisemat olivat jälleen huikaisevat ja vuoren huipulla oli myös vapaudenpatsas, joka on pystytetty toisen maailmansodan jälkeen venäläisten voiton muistomerkiksi. Me olimme pistäneet patsaan merkille jo aiempana iltana tekemällämme risteilyllä eli se todellakin näkyy kauas.


Jatkoimme ajelemalla hieman sinne ja tänne ja päädyimme seuraavana Sankarien aukiolle. Aukiota alettiin rakentaa 1896. Aukion pylväikköihin on ikuistettu paitsaina Unkarin hallitsijoita ja muita kuuluisia henkilöitä. Aukion vieressä sijaitsivat myös Taidepalatsi ja Taidemuseo.


Lopuksi päädyimme jo aiemmin ihastelemamme parlamenttitalon sisäpuolelle. En tiedä miten rakennus ottaa vastaan tavallisia vieraita, mutta meidät johdatettiin sisälle pienen odottelun jälkeen turvamiesten saattelemana. Ensimmäisenä pääsimmekin kulkemaan metallinpaljastimen läpi. Koko kierroksemme ajan talossa meitä myös seurasi vähintään muutama turvamies.


Itse talo oli mahtava. Se piti sisällään pelkästään 691 huonetta, 29 portaikkoa, 27 porttia ja 13 hissiä. Piha-alueita on pelkästään kymmenen. Oppaan mukaan sisustukseen oli myös isketty useampi kilo puhdasta kultaa, joten talon hinta oli ollut valmistuessaan kohtalaisen huikea.

Kiertoajelun jälkeen suuntasimme ravintolaan ja kävimme myös asunnolla hengähtämässä. Lopulta palasimme sitten kävelemään ja istuskelemaan sekä ihmettelemään maailman menoa kaupungille. Onneksi väsymyksen iskiessä asuntokin oli lähellä.


Torstai valkeni kauniin aurinkoisena päivänä. Meidän oli alunperin tarkoitus shoppailla torstai, mutta johtuen osallistujien yhä pahenevasta flunssasta, päätimme hemmotella itseämme. Huhujen mukaan Budapestissa ei voi käydä tutustumatta samalla kylpylöihin. Niinpä mekin päätimme sivistää itseämme ja varasimme respan suosiollisella avustuksella itsellemme liput Széchenyi -kylpylään. Lippujen hintaan kuului aromahieronta, jota emme pistäneet tässä vaiheessa lainkaan pahaksemme.

Kurimus kohdallamme aukesi vasta, kun pääsimme kylpylälle. Ensinnäkin, lähellä Sankarien aukiota (eli kävelymatkan päässä asunnoltamme) sijaitseva kylpylä oli valtava kompleksi. Me tulimme sisään ensin väärältä puolelta koko taloa. Henkilökunta muutaman hetken selvittelyn jälkeen hätisteli meidät oikeaan paikkaan. Siellä meille jaettiin muovisia rannekkeita ja työnnettiin kohti kylpylän ovia. Me koetimme taas epätoivon vimmalla selvittää, mistä me saisimme vuokrattua paljon puhutut puhtaat pyyhkeet ja sandaalit sekä minne meidän oletettiin ylipäätään menevän.

Pitkällisten selvittelyiden jälkeen olimme asianmukaisesti varustautuneita ja löysimme jopa vaatteiden vaihtoon tarkoitetut tilat. Ne olivat elektronisilla lukoilla varustettuja koppeja, jotka sai muovirannekkeen heilautuksella auki. Vaihdoimme uimavaatteet yllemme ja lähdimme etsimään hierontapistettä.

Meidän onnemme sattui olemaan, että olimme tulleet paikalle reilusti ajoissa. Meiltä meni nimittäin miltei puoli tuntia löytää "Thermal"-nimellä kulkeva paikka, jossa hieronta tapahtui. Itse talon me kyllä löysimme, mutta kun sen sisällä oli pelkästään erilaisia kuumia altaita kymmenisen kappaletta, olimme lievästi sanottuna hämillämme. Välillä ravasimme sisäpihan toiselle puolelle kysymään henkilökunnalta neuvoa ja saimme aina epäuskoisia katseita, silmienpyörittelyä ja huokauksia osaksemme. "Thermal, se on tuo talo tuossa pihan toisella puolella!" "Kyllä me se tiedetään, mutta missä halvatussa se hierontapuoli on?!" Pääsimmekin kylmästä hytisten ja keuhkot vinkuen lisäämään aiemmalta reissultamme peräisin olevan "hauskaa kuin kiinalaisissa häissä" sananpartemme rinnalle uuden: "rentouttavaa kuin unkarilaisessa kylpylässä".
Lopulta eräs ystävällinen siivoojapoika lähti näyttämään kädestä pitäen oikean tien. Me olimme jättäneet auttamatta huomiotta pienen huurrelasioven talon takanurkassa. Kylttiä tai muita tarpeettomia hienouksia ei oltu nähty tarpeelliseksi oven viereen lisätä.
Sisällä oli tilava huone hierontakoppeineen. Ranneketta elektroniselle laatikolle vilauttamalla sai näkyviin hieronta-aikansa ja hierojansa nimen. Ja ei kun makaamaan lavitsalle!


Vesi tuli maan alta pulppuavista kuumista lähteistä ja sillä sanotaan olevan monia terveysvaikutuksia. Vettä joudutaan myös viilentämään, sillä lähteestä pulputessaan se on miltei 80 asteista. Vaikka olikin jo lokakuu, pihalla tarkeni olemaan uima-asussa ja ottamaan aurinkoakin. Ulkona oli myös useampi +38 asteinen allas. Myös kylpylän puitteet olivat upeat ja linnamaisella sisäpihalla kelpasikin lekotella altaassa ja katsella, miten illan myötä taivas hiljalleen tummeni ja kuunsirppi piirtyi näkyviin.

Illalla palasimme takaisin asunnollemme ja kävimme matkalla ravintolassa syömässä. Uni maittoi tämän päivän jälkeen oikein mainiosti. Unkarilainen tuttavamme totesi myöhemmin, että kylpylöissä on olemassa jokin tietty aika, jonka oletetaan asiakkaan siellä vähintään viettävän. Jos lähtee pois ennen ajan loppumista, erotus hyvitetään rahana. Itse en tiedä pitääkö tämä paikkansa kaikissa paikoissa, mutta me emme nähneet tästä ainakaan tietoa missään.


Seuraavana päivänä eli perjantaina ohjelmassamme luki shoppailupäivä. Suuntasimmekin ensimmäisenä yhteen kaupungin kuuluisimmista kauppahalleista lähellä Tonavan rantaa. Paikka olikin huikean iso. Ensimmäinen kerros myi erilaisia ruokia, alakerta lähinnä kalaa ja yläkerta kaikenlaisia perinteisempiä turistituotteita.

Jatkoimme pienen välipalatankkauksen myötä kohti metroasemaa aikeinamme ajaa kohti kiinalaistoria. Olimme lukeneet, että paikka oli sangen omaleimainen kauppapaikka, jossa Siperian rataa pitkin tuodut tuotteet vaihtoivat huippuedullisiin hintoihin omistajaa kiinalaisten myyjien ja näiden mustalaisapulaisten toimesta. Miten me olisimme voineet vastustaa? Metro vei meidät parin korttelin päähän oletetusta kauppapaikasta. Hetken ajan tosin luulimme eksyneemme, sillä päädyimme niin epämääräisiltä kujilta näyttäville alueille, että epäilimme kaikki tulevamme kolkatuiksi ja heräisimme ilman munuaisiamme. Onneksi lopulta löysimme kuitenkin oikean paikan.

Tori sijaitsi suljetulla alueella, jonne pääsi vain yhden ainoan portin kautta. Me satuimme paikalle noin tuntia ennen sulkemisaikaa, joten valtaosa myyjistä oli jo pakkaamassa kamojaan talteen. Ilmeisesti koko alue lukitaan yöksi, joten viivästelijöitä odottaa ikävä yö tyhjillä kujanteilla. Paikka oli epämääräinen sekoitus basaaritunnelma, roskaisia katuja, piraattituotteita ja kiinankieltä. Suosittelen pistäytymään paikan päällä jo ihan silkan tunnelman takia.


Lauantaina päätimme palata jalkaisin kalastajalinnakkeelle. Pyörimme ihastuttavalla alueella ja lähtöä ruokailun jälkeen tehdessämme törmäsimme kylttiin, joka mainosti labyrinttia linnavuoren sisässä. Olimme hieman epäileväisiä, mutta päätimme kääntää askeleemme ja käydä kurkkaamassa, miltä paikka vaikutti. Onneksi kävimme.


Luolastossa oli lukuisia erilaisia alueita, jotka poikkesivat tyyliltään ja tunnelmaltaan toisistaan. Osa oli enemmän taidenäyttelyn tapaisia, osa taas selkeästi toiminnallisia ja seikkailuun houkuttelevia. Yksinkertaisilla äänillä, kuten voimistuvalla ja lopulta seisahtuvalla sydämensykkeellä oltiin saatu luotua merkillinen ja kutkuttava tunnelma eri tavoin valaistuun ja paikoin miltei pilkkopimeään labyrinttiin. Olisin voinut viettää paikassa tuntikausia vain kuunnellen ja tunnelmaa itseeni imien.


Ainoa ikävämpi sattumus labyrinttiin liittyen oli se, että Tuukin lompakko katosi. Kiersimme labyrintin läpi uudelleen, mutta sitä ei näkynyt, eikä tiskin takana istunut lipunmyyjäkään tiennyt siitä mitään. Asia onneksi ratkesi viikkoa, paria myöhemmin, kun suurlähetystöstä otettiin Tuukkiin yhteyttä ja ilmoitettiin lompakon löytyneen. Me olimme jo olleet varmoja, että lompakko oli mennyttä.


Sunnuntai oli viimeinen päivämme Budapestin puolella, joten päätimme ottaa hieman rennommin ja sisällyttää päivään vain yhden kohteen. House of Terror on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista museoista, joissa olen käynyt. Se oli paikka, josta tiesin etukäteen, etten tule pitämään. Samalla se oli niitä paikkoja, joissa jokaisen tulisi käydä joskus.

Museon rakennuksessa on pitänyt majaansa niin Nuoliristi-puolueen sekä myöhemmin vallan vaihduttua kommunistisen vallan salainen poliisi. Heti sisään astuttaessa vastaan iskee synkän uhkaava musiikki ja lippuja eteisessä maksaessa seinällä pyörii video itkevästä vanhuksesta, joka selvisi kummastakin hirmuhallinnosta hengissä. Videolla mies kysyy, miten kukaan saattoi tehdä sellaisia asioita ja surmata nuoria, vasta poikia vain sen takia, että nämä ajattelivat eri tavalla. "Voin antaa anteeksi, mutta sellaista ei voi koskaan unohtaa".

Alle 26 vuotialle EU kansalaisille liput olivat puoleen hintaan eli noin 3 euroa.


Aulassa kävellessä törmää valtavaan seinään, johon on ikuistettu kaikkien uhrien kasvokuvat. Ne ulottuvat ensimmäisen kerroksen lattiasta aina kolmannen kerroksen kattoon asti.

Itse näyttely kulkee ylimmästä kerroksesta alaspäin, käyden läpi historiallisia vaiheita. Varsinaiset museomateriaalit eivät ole englanniksi, mutta seinustoilta löytyy paperitulosteita käännöksineen.
Karmivin osuus löytyy kuitenkin kellarista, jonne kuljetaan hissillä. Hissimatka kestää nelisen minuuttia ja sen aikana pyörii hissin seinällä video, jossa lääkärinä toiminut mies kertoo, miten teloitukset talon kellarissa hoidettiin. Kun hissistä pääsee ulos, saa seinustalta itselleen seuraavan englanninkielisen paperin, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten uhreja kidutettiin kellarikerroksessa. Sen jälkeen onkin aika astua eteenpäin ja nähdä entiseen loistoonsa kunnostetut sellit, kidutushuoneet sekä hirttohuone. Tuntuu harvinaisen inhottavalta seisoa huoneessa, jossa tiedät ihmisten kuolleen kidutukseen.

Kokemus oli vahva, seisauttava ja järkyttävä. Minun olisi tehnyt mieli sulkea silmäni ja olla katsomatta sitä kaikkea, mikä eteeni vyörytettiin. Toisaalta minusta taas tuntui, että minun on pakko katsoa ja muistaa, jotta voisimme koskaan oppia mitään omista virheistämme. Voin suositella museota koko sydämestäni kaikille, ketkä Budapestissa käyvät.



Viimeisen yömme vietimme Geresdlakin pikkukaupungissa, noin 200 km päässä Budapestista. Isoäitini vanha ystävä asuu nykyisin siellä osan vuottaan ja olimme saaneet kutsun vierailla hänen luonaan. Niinpä kyseinen ihana naisihminen auttoi meitä tilaamalla meille taksin ja päädyimme lopulta Geresdlakiin.

Oli mielenkiintoista tutustua suloiseen pikkukaupunkiin, jossa myös nykyisin asuu useita suomalaisia perheitä osan aikaa vuodesta. Emäntämme taloon kuului kaunis puutarha ja ihanan tunnelmallinen viinikellari, jota kävimme ihmettelemässä.


Säät muuttuivat ensimmäistä kertaa matkallamme sateisiksi. Kävimme kuitenkin kävelemässä kylällä ja tarkastelemassa maaseutua. Alue vaikutti ihastuttavalta ja henki yhteistyötä ja ystävällisyyttä. Naapurit kävivät tervehtimässä toisiaan ja vaihtoivat tavaroita sekä palveluksia. Kävimme myös hieman isommassa naapurikaupungissa pistäytymässä ja illalla palatessamme tutustuimme myös kaupungin ainoaan, vanhaan autotalliin rakennettuun baariin. Kokemus oli vähintäänkin erikoinen, etenkin kun paikalla oli ainoastaan unkaria puhuvaa kantaväestöä ja me. Autotallissa näki tuskin kättään pidemmälle sinisenä leijailevalta tupakansavulta ja tiskiltä sai ainoastaan valkoviiniä tai olutta.

Seuraavana päivänä otimme taas taksin ja ajoimme lentokentälle. Paluumatka Suomeen sujui rauhallisissa, joskin uupuneissa merkeissä.

Matkaseuraa äärettömästi kiittäen ja uutta reissua odotellen!

Kuvat: Tuukki tai minä

7 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Vaikuttavan ja mielenkiintoisen kuuloinen reissu. Jos joskus hamassa tulevaisuudessa itselläni olisi rahaa, aikaa ja matkakumppaneita, Budapestia voisi harkita mahdollisten kohteiden listalle. Parlamenttitalo, labyrintti sekä kuvauksesi House of Terrorista sykähdyttivät erityisesti.

Pakko tosin myös myöntää, että jäin toviksi tuijottamaan Liliom Utca/Liljankatu-kylttiä, ja lopulta purskahdin nauruun :D Oliko tuollaisia enemmänkin jossain Budapestin katukuvassa?! Mahtava löytö!

Annis kirjoitti...

Marika, suosittelen kyllä Budapestia lämpimästi. Itse en tiennyt kaupungista kamalasti mitään ennen lähtöä, joten yllätyin äärettömän positiivisesti kaikesta paikan päällä kokemastani. Hintaakaan tosiaan ei tälle opiskelijabudjetin pläjäykselle kertynyt ihan hurjasti, kiitos Tuukan metsästämien lentojen ja edukkaan majoituksemme. Labyrintista tuli muuten moneen kertaan se olo, että tämän kun saisi pelipaikaksi, vähänkö kirjoittaisin päheän pelin!

Liljakatu on Geresdlakin puolelta ja isoäitimme ystävätär asuu kyseisellä kadulla. Samaisella kaupungilla oli muistaakseni esimerkiksi Kiihtelysvaara ystävyyskaupunkina/-kylänä ja tästä löytyi kyltti paikan keskustasta. Tuntui hassulta, miten kylässä asui noin tuhat henkeä sekä lauma suomalaisia perheitä. Kommunikaatio tapahtui pääasiallisesti saksaksi, mutta mukana oli muutama täysin ummikko suomalainenkin. Hyvin tulivat toimeen elekielellä ja silkalla ystävällisyydellä :D

Anonyymi kirjoitti...

Hei, eksyin tänne kun googlettelin tietoja tuosta kiinalaisesta torista. Osaatko sano yhtään mistäpäin se löytyy? Nettikeskusteluissa vaikuttaa moni tori saaneen sen nimen ja tällähetkellä pidän varminpana osoitteena Kőbányai útia, muistatko oliko se siellä?

Juhannuksen jälkeen Budapestiin

Annis kirjoitti...

Anonyymi, tarkastan osoitteen ja muut jutut viimeistään viikonloppuna, vieraat ajamassa kohta juuri pihaan ja muuta sellaista :) Mutta palaan siis asiaan!

Annis kirjoitti...

No niin, selvitystyöt tehty :) Me siis matkasimme paikalle erään kanssamatkaajan suomenkielisen matkaoppaan innoittamina, joten minun piti laittaa hänelle viestiä ja tiedustella, millä nimellä paikka oikein kulkikaan.

Jósefváros Kínai Piac on ilmeisimmin kyseisen torin nimi (Four Tigers market) ja se sijaitsee juurikin tuolla mainitsemallasi Kőbányai út:lla. Matkakumppani muistutti myös siitä, että hänen kirjansa mukaan paikka on auki joka päivä7-18:00, mutta kuten me huomasimme, kojuja alettiin sulkea 17:00 tienoilla ja kuudelta paikka lukittiin yöksi eli ei kannata ainakaan ihan viime tippaan matkaan lähtemistä jättää :)

Toivottavasti tori löytyy, oli aika hauska ja villi paikka, josta löytyi tosiaan kaikenlaista. Myyjien kärsivällisyys tosin oli vähän ohuenlaista, kun yksi neito seurueestamme sovitteli takkia ja pohdiskeli ostopäätöstään, myyjän tyly kommentti oli, että pohdi etukäteen mitä tahdot ostaa ja tule sitten vasta takaisin tuhlaamaan hänen aikaansa :D

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksi tiedosta! Suuntaamme melko varmasti myös tuonne. Minulla on kokemusta kaupankäynnistä Shanghain toreilla joten eiköhän me tuostakin selvitä! Osaavat kyllä olla välillä todella tiukkoja ja tylyjä. Ja peräänantamattomia!

Ensi tiistaina suunta Budapestiin!

Annis kirjoitti...

Kiinalaisten kanssa peitsen vääntäminen kyllä kovettaa ja valmistaa moneen muuhunkin, siellä se kaupankäynti on ihan oma lajinsa. Puhumattakaan siitä, että kun siellä nyt vaan ollaan aika suorapuheisia ja tylyjä. Edelleen pitää aina koettaa välillä muistaa kiinalaisten tuttujen kanssa puhuttaessa, että hei, se ei tarkoita sitä loukkauksena, vaan ihan vaan tavallisena huomiona. Suomalaiseen mentaliteettiin tottuneele vaatii vähän itsensä kovettamista :D

Oikein upeaa reissua, Budapest on varmasti todella kaunis tähän aikaan vuodesta :)