keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Unkari, osa 1

Olen koettanut tehtailla jonkinlaista raporttia reissusta, mutten ole kiireiltäni saanut aikaiseksi. Nyt kun minun pitäisi tehdä mahdollisimman tehokkaana huomisen oppitunneille dioja, olenkin sitten vihdoinkin sen reissuraportin syrjässä kiinni. Jännittävää, miten ihmisen psyyke oikein toimiikaan!

Meillä ei ollut etukäteen mitään erityisen suuria intohimoja Budapestia kohtaan, vaan se valikoitui yhden illan neuvotteluiden tuloksena matkakohteeksi. Toisena vaihtoehtona meillä oli Praha ja uskon vakaasti, että sinnekin askeleemme suuntautuvat vielä jossakin vaiheessa. Lopulta teimme tosiaan yhteisymmärryksessä päätöksen matkakohteesta. Varasimme omatoimisesti lennot sekä majoituksen.


Lentoyhtiönä toimi Malev ja matka hujahti helposti muutamassa tunnissa Helsingistä Budapestiin. Matkalla tarjoiltiin kylmä välipala, joka tuli tarpeeseen kaikesta siitä aktiivisesta tankkauksesta huolimatta, jota olimme harjoittaneet jo lähtökentällä.


Majoitukseksi valikoitui Aboriginal Budapest Apartments. Firma tarjoaa lähellä Oopperataloa kokonaisen talollisen verran asuntoja. Me valitsimme 6 hengen huoneiston, johon sisältyivät kaksi makuu- ja kylpyhuonetta, keittiö, oleskelutilat sekä vielä avattava vuodesohva kahdelle. Valinta oli todella hyvä, sillä asunto sijaitsi aivan pelipaikoilla eli kävellen pääsi jo tarkastelemaan kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Se oli lisäksi siisti ja hyväkuntoinen. Laitevalikoimasta löytyi kaikki lähtien tiski- ja pyykkikoneesta ja päätyen leivänpaahtimeen, silitysrautaan ja mikroon. Hintaa tästä kertyi himpan verran alle 20 euroa yöltä naamaa kohden eli kyse oli sangen edukkaasta majoituksesta.

Paikkaa mainostettiin omatoimikohteena netissä aiempien kävijöiden toimesta, mutta ainakin meille respassa työskennellyt täti olisi myynyt varmasti kaiken käytävien matoista lähtien. Hänen kauttaan hoituivatkin ongelmitta kaikki haluamamme varaukset, taksien tilaukset ja muut. Firma järjesti myös lentokenttäkuljetuksia, jotka kustansivat noin 6 euroa matkustajaa kohden. Kentällä bongasimme muutamankin ilmoituksen kyydeistä, joiden hinta oli 38 euroa kahdelta hengeltä.

Respan naiset puhuivat todella hyvää englantia ja yhteydenpito ennen reissua sujui sähköpostitse jouhevasti. Viesteihin vastattiin miltei aina saman vuorokauden aikana eli palveluun olimme todella tyytyväisiä.

Ainoa ongelma oli huoneistomme ulko-oven lukko, jota kukaan ei vaikuttanut osaavan käyttää. Asiaan auttoi noin viikon harjoittelu, jonka jälkeen Päikky oli miltei koulutettu aukomaan residenssimme ovea ongelmitta. Minä meinasin esimerkiksi eräänä iltana jäädä makaamaan hotellin käytävälle pitkittäin, kun vartin yrityksestä huolimatta ovi ei taipunut tahtooni ja minä aloin vaipua epätoivoon. Onneksi joku matkakumppaneista tuli ja pelasti.

Lähistöllä sijaitsi useampikin ravintola ja erilaisia kakkukahviloita, joten ruokapaikkoja sekä hetken huilaamiseen soveltuvia kohteita löytyi parinsadan metrin säteeltä useita. Myös 24/7 auki olevia ruokakauppoja löytyi pelkästään viereiseltä kadulta useampi.



Me heräsimme uuteen päivään virkeinä ja päätimme lähteä tutustumaan lähialueisiin jalkaisin. Meillä ei ollut tässä vaiheessa kuin summittainen suunnitelma matkakohteista, mutta kiitos majoitusliikkeemme respan aktiivien sekä Tuukilla ja Päikyllä mukana olleen todella hyvän matkaoppaan, löysimme kyllä jokaiseen päiväämme täytettä.

Harhailimme ensimmäisen päivän pääasiallisesti ympäriinsä vain ympärillemme katsellen ja elämää ihmetellen. Tonavan varteen päädyimme sangen pian katselemaan maisemia.


Samalla päädyimme ostamaan risteilyliput iltaristeilylle Tonavalle. Liput maksoivat noin 8 euroa opiskelijakortilla (Korttia vilauttamalla sai muuten alennukset käytännössä kaikissa kohteissa, jotka antoivat alennuksia opiskelijoille, vaikkei maan omasta kortista kyse ollutkaan). Lippu oli voimassa muutaman kuukauden ja sen pystyi käyttämään millä tahansa firman lähdöistä.

Lippuja myytiin miltei jokaisessa kadunkulmassa, samoin kuin erilaisia kiertoajeluita ja myyjät olivat vielä sonnustautuneet reippaan oransseihin väreihin, joten heitä oli vaikea jättää huomiotta. Me päätimme lähteä risteilemaan vasta illan hämärtyessä, jotta saisimme enemmän irti rantojen valaistuksesta.


Budaa ja Pestia yhdistävä Chain bridge. Me vaeltelimme vailla tietoa tarkemmasta suunnasta pitkin Tonavan rantaa ja ihastelimme maisemia.

Rannalta löytyi myös raudasta valettuja kenkiä. Kyseessä oli muistomerkki Nuoliristi-puolueen uhreille. Kyseinen puolue oli kansallissosialistinen sekä juutalaisvastainen ja se nousi Unkarissa valtaan 1944 Saksan miehitettyä Unkarin. Palaan puolueeseen ja sen vaiheisiin myöhemmin, sillä vierailimme myös puoluetta ja sen hirmuhallintoa käsitelleessä museossa. Se oli melkoisen pysäyttävä kokemus.


Matkaa pohjoiseen jatkamalla ohitimme myös sangen pian komeana kohoavan parlamenttitalon. Emme tuolloin vielä aavistaneet, että päätyisimme myöhemmin kävelemään sen sisälle, mutta uusgoottilainen rakennus teki meihin vaikutuksen jo pelkällä ulkoasullaan.


Jatkaessamme lempipuuhaamme eli "katsotaan mihin päädytään" -kävelyä, löysimme myös vahingossa Pyhän Tapanin tuomiokirkon kääntymällä sopivasta kulmauksesta. Uteliaina päädyimme tietenkin kurkistamaan, pääsisikö paikkaa ihailemaan myös sisäpuolelta. Pääsihän sitä. Kirkkoon, kuten tavallista on, ei ollut sisäänpääsymaksua. Sen torniin halajavilta veloitettiin sen sijaan opiskelijakortilla noin 2 euroa.


Kirkko oli todella kaunis ja ulkona jaettavien lehtisten mukaan siellä myös järjestettäisiin säännöllisesti erilaisia klassisia sekä kirkkomusiikin konsertteja. Harkitsimme konsertin sisällyttämistä ohjelmaamme sangen vakavasti, sillä kirkko oli todella vaikuttava ja klassista musiikkia harvoin saa kyllikseen. Koska reissu oli vasta alussa, päätimme kuitenkin toistaiseksi napata esitteet mukaamme ja harkita asiaa huoneistolla tarkemmin.


Päätimme myös kivuta torniin kurkistamaan, miltä maailma sieltä käsin näytti. Paluumatkalla jopa tajusimme, että paikassa oli olemassa myös hissi, mikä ilahdutti suunnattomasti flunssan runtelemia matkalaisia ja vähensi oleellisesti keuhkoista kantautuvaa pihinää.

Tämän verran seikkailtuamme päätimme tarvitsevamme ehdottomasti ruokaa sekä lepoa, joten siirryimme ravintolan kautta hetkeksi huoneistolle hengähtämään. Hämärän laskeuduttua teimme kuitenkin ylösnousemuksen ja päätimme lähteä risteilemään. Matkalla pysähdyimme istumaan hetkeksi pubissa.


Risteily itsessään oli perinteinen nähtävyysristeily nauhotettuine kuulutuksineen ja natisevine kansituoleineen. Maisemat olivat kuitenkin upeat. Viileä iltatuuli koetti meitä yläkannella matkustavia säikytellä, mutta päällensä saattoi kietoa paksun viltin ja tilata kupillisen teetä lämmikkeeksi.


Kuvat: omia tuotoksia tai Tuukin kamerasta lähtöisin

4 kommenttia:

katri kirjoitti...

Voi kuinka kauniita maisemia!
Teillä on ollut kiva reissu, voi kun itsekkin joskus jonnekkin pääsisi :)

Annis kirjoitti...

katri, minä en tosiaan ennen perille pääsyä tajunnut, että Budapest on niin nätti kaupunki. Mieli tekisi jo takaisin!

Meillä on äiti tartuttanut tämän reissaamisinnon lapsiinsa. Aina kun siis on ylimääräistä rahaa vaikka keikkatöistä (ja voin sanoa, että sitä ei yleensä opiskelijabudjetissa kamalasti ole), silloin mennään. Oppinut tosiaan tehokkaasti etsimään ne edukkaimmat hintavaihtoehdot. Yleensä se tarkoittaa myös sitä, että välttelee kiivaimpia turistikohteita, mikä sekin sopii oikein hyvin ;)
Loppukuu syödään sitten kynsiä paremman puutteessa ja kirotaan, että minne ne rahat taas menivät :D

Anneli kirjoitti...

Mahtavia kuvia !
Kiitos kiertoajelusta Budapestissa :)

Annis kirjoitti...

Anneli, parhaat ja onnistuimmat otokset ovat miltei täydellä varmuudella veljeni kamerasta :D Välillä aina ihmettelen, kannattaako minun tosissani edes harkita kameran raahaamista mukana, se kun ei koskaan tuota kauniita lopputuloksia. Mutta reissu oli kiva ja suosittelen kyllä Budapestia lämmöllä muillekin, kaunis ja edullinen paikka, jossa historian oikein voi tuntea ympärillään.