maanantaina, syyskuuta 27, 2010

Aarteita ja paljastuksia

Ensinnäkin täytyy esitellä aarteita, joita sain etukäteisperintönä isoäidiltäni. Sain nimittäin kassillisen vanhoja käsityölehtiä, kaavoja sekä muutaman 50-luvulta peräisin olevan kirjan.




Toinen kirjoista pitää sisällään useita satoja pitsimalleja, toinen taas ristipistoreunuksia. Ristipistokirjan mallit tosin soveltuisivat sangen mainiosti myös erilaisiin kirjoneuleisiin ja niissä varmaan tulen sitä opusta hyödyntämäänkin. Pitsikirjassa ei ole varsinaisia ohjeita alun opastusta lukuun ottamatta, mutta reunapitseissä toinen laita pitsistä on jätetty vaiheittain kesken eli mallin pystyy kyllä halutessaan kopioimaan.
Muista aarteista täytyy mainita erityisen runsaina käsityölehdissä esiintyneet jouluteemat. Minullahan ei ole ollut koskaan opiskelija-asunnossani varsinaisia joulukoristeita ja päätinkin, että jos joskus niitä alan harkita, teen ne kaikki itse. Tänä vuonna ajatus onkin jo hieman kutkutellut uudella tavalla ja lehdistä sai mukavia virikkeitä tähän puuhaan.




Sain myös sisareltani Rnilta nepotismin hienossa hengessä alla olevan palkinnon. Otin vapauden julkaista tämän paremmin tarkoitukseen sopivassa blogissani eli täällä. Pelin henkeen kuuluu seitsemän faktan paljastaminen, joten täytynee käydä toimeen.

1. Teen mieluiten töitä lattialla. Silloinkin, kun kyseessä on esimerkiksi kirjoittaminen tai piirtäminen. Minulle on luontevinta istua jalat kevyessä koukussa, etukenossa ja pitää papereita edessäni, jalkojeni välissä. Kirjoittava käsi nojaa hieman olkavarren tienoilta oikeaan reiteeni ja kiertää sitten jalkani alta paperille. Minulle on väitetty, ettei tässä asennossa voi mukavasti työskennellä pitkiä aikoja. Minä väitän, että kävin koko lukion sekä suurimman osan yliopistosta tehden pakolliset työt juuri tässä asennossa.

2. Pidän virkkuukoukkua kädessäni kuten puukkoa: koko koukku nyrkin sisään survottuna kaikkien sormien tiukassa puristuksessa. En ole koskaan oppinut minkäänlaista kynäotetta. Minulta on joskus julkisella paikalla virkatessani kysytty, mitä oikein teen, koska koukun hyvin erikoisesta pitelytavastani ei voinut puuhaani päätellä.

3. En kykene pitämään useampaa käsityötä yhtä aikaa työn alla, mikäli ne edustavat samaa tekniikkaa. Ristipistot ja neule onnistuvat, samoin vaikkapa korutyö ja huovutus. Mutta auta armias jos olen niin typerä, että aloitan kolme neuletta yhtä aikaa, kolme niitä on kesken vielä puolen vuoden päästäkin.

4. En osaa jättää elokuvia tai kirjoja kesken, vaikka ne olisivat puistattavan huonoja. Olen nopea lukemaan, joten olen ehtinyt selailla elämäni aikana muutaman opuksen. Huonon kirjan kohdalle sattuessa en osaa kuitenkaan jättää leikkiä sikseen, vaan minun täytyy lukea kirja loppuun asti tietääkseni miten siinä käy. Sama elokuvien kanssa. En vain osaa jättää tarinaa kesken, vaikka esitystapa koettaisikin sulattaa sitkeästi synapsini.

5. Olen kovin empaattinen tunnepuolella, mikä on tehnyt minusta todella huonon ajamaan mitä tahansa liikettä. Minusta vastapuolella on aina järkeviä argumentteja ja kykenen eläytymään siihen, miltä heistä täytyy tuntua. Siksi vaikka jokin liike ajaisi jotakin moraalini mukaista asiaa, yleensä minusta ei ole siihen liittymään, koska en osaa yksinkertaisesti löytää sisältäni sitä varmuutta, että juuri tämä on ehdottoman oikein ja vastapuolella väärin. Esimerkiksi metsien hakkuut joillakin alueilla ovat minusta väärin luonnonsuojelullisilla perusteilla. Toisaalta taas vastapuolella voi olla yksityinen metsänomistaja, jolla pitäisi olla oikeus päättää omasta omaisuudestaan ja jolle kyseessä onkin elanto. Mitenkäs se suu sitten pannaan, kuka on eniten oikeassa ja kellä painavimmat perusteet saada tahtonsa läpi? Olenkin siis se onneton tuuliviiri, joka ymmärtää vähän liikaa kaikkia osapuolia, osaamatta sitten itse tehdä linjanvetoa. Olisin maailman onnettomin hallitsija.

6. Pidän kokkailusta ja uusista mauista. Välillä tämä johtaa hivenen kierosti jopa siihen, että kohdatessani epämiellyttävän maun testaan sitä vähintään muutaman kerran uudelleen varmistuakseni siitä, onko makuaistillani mahdollisuuksia tottua siihen ikävästä ensitunteesta huolimatta. Tällä tavalla olen opetellut syömään nykyisin herkkulistalleni kuuluvaa ruusukaalia sekä esimerkiksi artisokkaa. En osaa perustella itselleni järjellä millään tasolla, miksi harrastan tätä tai miksi minulla on ollut tarve kumota makuaistini tekemiä päätöksiä. Näin se vain on.

7. Pidän mielettömästi puista ja niiden lehdistä sekä näitä kumpiakin esittävistä silhueteista ja koen niiden olevan minulle tärkeitä. Olen harkinnut puu-tatuoinnin ottamista joko niskaani tai jompaan kumpaan lapaani.

Haastetuiksi tulevat Pikku Possu puuhapaja, Sirpa ja Kollo, Kattiskat, Lilya, Henna Karvakorvista ja käsitöistä, Katri Lankaa, lankaa ja lankaa -blogista ja hillanen. Mikään pakko osaa ei tietenkään ole ottaa, mutta olkoon tämä siis muistutuksena sekä kiitoksena näille stalkkaamilleni blogeille siitä, että niiden äärellä viivähtää mielellään tovin jos toisenkin.

4 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kiitoksia tunnustuksesta! :)

MariJ kirjoitti...

Mielenkiintoista - kohdat 1-5 olivat kuin kuvauksia minusta! :) Minäkin pidän virkkuukoukkua nyrkissäni, en voi käsittää, miten kukaan voi virkata sillä hankalalla kynäotteella. ;) Ja juu, kahta neuletta ei voi olla kesken, tai sitten niiden pitää olla keskenään ihan erilaisia (esim. iso työ ja pikkutyö).

hillanen kirjoitti...

Kiitän paljon tunnustuksesta :)

Annis kirjoitti...

Sirpa & hillanen: Kiitoksia vain itsellenne blogeistanne!

MariJ: Kynäotetta joskus koetin opetella, kun "silleen se nyt pitäisi oikeasti tehdä". Tuntui niin takaperoiselta, että jäi yhden kerran kokeiluksi :D