sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Kuvallinen hetkinen

Minulla on ollut täällä pohjoisessa vieraita useampaan kertaan. Jostakin syystä viimeisimmät vierailut sijoittuivat aivan putkeen. Ensin täällä piipahtivat yön yli visiitillä vanhempani ja sitten mikkotus. Kamalasti en ole muuta kerennyt tehdäkään ja häpeästä posket heloittaen tunnustan jopa siirtäneeni akuutteja koulutöitä vieraiden vuoksi (Tänään onkin siis rästipäivä, kun koetan saada kaiken ajantasalle).

Mikkotuksen kanssa aika hurahti melkoisella vauhdilla. Ehdimme käydä niin katselemassa Kajaanin ihmeitä kuin kierrellä lähikylillä sekä käydä kalastamassa. Minä en ole koskaan ollut mitenkään kovin fanaattinen kalojen narraaja, mutta mieheke on kalastaja henkeen ja vereen. Siispä vietin yhden iltapäivän veneessä istuen sekä haavinaisena toimien. Pääasiallisesti kuitenkin neuloin. Yhtä kaikki, kaikki olivat tyytyväisiä lopputuloksiin.


Saimme kalastusreissusta ja etenkin siitä soutamisesta muutakin kuin känsät käsiimme, sillä järvestä nousi parikin kirjolohta sekä ahvenia. Myöhemmin vielä lähirannassa "ihan pikaiseen" käynyt mies kiskoi sieltä vartissa ylös kolme isoa haukea. Ei ole kamalasti tarvinnut arpoa, että mitähän sitä tänään syötäisiin.

Kävimme myös Kajaanissa kahdesti. Toisen kerran omistimme kiertelyille ja ostoksille, toisena kävimme katselemassa tarkemmin paikallisia nähtävyyksiä. Näistä ehdottomien "täytyy nähdä" -kohteiden listalle nousi oitis linnafriikkinä Kajaanin linnoitus, joka sijaitsi aivan keskustan tuntumassa.



Linnoitushan sijaitsee siis pienellä saarella keskellä jokea. Joen yli on rakennettu jo linnoituksen loppuhistorian aikana siltoja ja myöhemmin tosiaan sitten autotie. Tämä tuntui itsestäni hieman hämmentävältä kun autot jylistivät menemään linnoituksen yli.



Miehen mielestä pieni ripsiminen ei haitannut linnakierrosta, vaikka koetinkin ehdottaa, että jäisimme sisätiloihin hetkeksi tarkkailemaan sadetta. Lopputuloksena oli se, että kulutimme viihteellisen puolituntisen pitämällä sadetta siltarakenteiden alla. Vettä tuli kuohumalla ja linnanpiha muuttui hetkessä nilkat upottaviksi vesilätäköiksi.

Miehen lähdettyä takaisin kohti Keski-Suomea, minä jäin jatkamaan työrupeamaani. Säät vaihtelivat hullun lailla kiivaasta helteestä mielipuolisiin ukkkosmyrskyihin. Meitä kuitenkin muistettiin kaikkeuden taholta eräänä iltana, sillä auringonlasku oli hätkähdyttävän kaunis.


Ensimmäisenä ulos astuessani työtoverini K:n kanssa huomasimme, että tutkimusaseman taakse oli ilmestynyt sateenkaari!


Loppuilta kului auringonlaskua ihmetellen ja sen kauneudelle huokaillen.

3 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Upeita kuvia, hieno punertava väritys. :) Kävin vuosia sitten Kajaanissa ja itseenikin joen linnoitus teki vaikutuksen.

Rni kirjoitti...

Otithan paljon hienoja kuvia siltarakenteista siskoasi varten? Kuva kertoo kyllä kaiken olennaisen sateen laadusta, surullisinta on tuo jostain katon läviköstä kivetykselle pissaava silta :D Toivottavasti selvisitte jossakin määrin ehjinä ja kuivina perille..


Aiheen sivusta piti kysyä, uskoisitko että sinä tai mieheke (omasi, ei minun, ihan niin villejä harhakuvia todellisuudesta minulla ei ole) osaisi tehdä tällaisen jos jostain joskus yrittäisin löytää ohjeen.

http://www.etsy.com/listing/44017965/ring-around-the-rosie-japanese-6-in-1?ref=sr_list_25&%3Bga_search_query=bracelet+winter&%3Bga_search_type=handmade&%3Bga_page=2&%3Border=&%3Bincludes[0]=tags&%3Bincludes[1]=title

Annis kirjoitti...

Sirpa, linnoitus oli tosiaan aika jännä sijaitessaan niin keskustan tuntumassa. Ja auringonlasku meni kyllä täysin fiilistellessä työkaverin kanssa.

Rni, minä osaan varmaan ohjeiden kera, mutten tahdo sahata hopeaa jos ei ole ihan pakko :D (plus että täällä minulla ei ole siihen vehkeitäkään). Mikkotus on noita yksittäisiä kukkia tehnyt aiemminkin eli siltä luonnistuu ja se ei saa samanlaisia aggressioita siitä sahaamisesta eli suosittelen kääntymään sen puoleen. Eli kilautapa sille.

Ja voi veljet, käypä kurkkaamassa tilanneraportti klaanifoorumin kautta videona, se sade on vielä ankeampi siinä :D Ja joo, toki ikuistin siltarakenteita ja niitä pelkästään, niitähän me mentiin sinne katsomaankin, eikä mitään linnaa!