sunnuntaina, elokuuta 15, 2010

Jotakin ihan muuta

Vaihtelu virkistää, joten näin sunnuntaisen koomapäivän kunniaksi jotakin neulerintamasta poikkeavaa. Keijukaiseni sai tänään Laukaus pimeässä -elokuvan aikana lisää täytettä helmoihinsa ja tässä on siis lopputulos.



Keijukainen edellisen pistelysession jäljiltä. Valkoista on vielä melkoisen paljon tekemättä, mutta vähän kerrassaan alan päästä perille massiivisten helmojen kanssa.



Keijuttareni nykyisin. Kaikki tällä valkoisen sävyllä tehdyt pistot ovat nyt valmiina eli saan aloittaa uuden värin. Jippii. Helmat ovat nyt siis selkeämmin näkyvissä.

Meinasin osallistua Sukkasatoon tänä vuonna. Ihmettelin hetken, että miksen ottanut osaa aiemmin. Sitten iski tietoisuus siitä, että ai niin, minähän vasta uusio-opettelin neulomaan viime syyskuun tienoilla. Joten jospa sitä tänä vuonna siis ensimmäistä kertaa.

4 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Upea käsityö! :)

katri kirjoitti...

Ristipistotyösi on upea!
Mä taidan jättää tuon sukkasadon väliin tänävuonna, meinaa sukkien neulominen riittää hetkeksi... :D

Bäle kirjoitti...

Hieno kirjontatyö, ja isotöinen, mutta vaivan arvoinen =)

Annis kirjoitti...

Sirpa, kiitoksia :) Tämä oli se työ, joka piti teipin kanssa käydä kolmesti läpi ja silti tummalta pohjalta löytyi vaaleita kissankarvoja :P

katri, kiitän. Tökkimistä on vielä edessä luvattoman paljon, mutta ehkä työ vielä joskus koristaa seinääni. Voin hyvin kyllä kuvitella tuon, että sukat alkavat pikkuhiljaa tuntua tympeiltä, kun niitä on tehnyt sellaisen määrän kuin sinä olet tehnyt!

Bäle, totta puhut. Minusta tuntuu, että jo tähän vaiheeseen asti pääseminen epäsäännöllisellä pistelytahdillani on vienyt ikuisuuden, mutta keijulta puuttuvat vielä siivet ja kaikki yksityiskohdat. Ehkä se tästä kuitenkin!