torstaina, heinäkuuta 29, 2010

Karria ja vähän Karmaakin

Karri ja Karma, nuo kaksi vapaan tahdon sekä järjestelmällisen elon vihollista, ovat yleensä asialla, kun elämässä jokin menee toisin kuin soisi. Itselläni on ollut jo useamman viikon ajan tarkoituksena päivittää blogia ja lisäksi julkaista eri kemmakoiden kuvia perheen kuvapalvelimelle, mutta kumpikaan ei ole onnistunut. Yleensä kun muistan nämä tehtävät, en ole tietokoneella. Kun olen koneella, minulta puuttuu kamera. Jos onnistun kampittamaan sekä kameran että läppärin eteeni yhtä aikaa, siirtojohto puuttuu. Tarvinneeko listaa jatkaa? Tämän lisäksi minulle kävi sarja erilaisia sattumuksia, joiden seurauksena olen ollut vieläpä ihan väärässä päässä maata koko ajan.

Mutta aloitetaanpa alusta. Olin muutama viikko sitten larppaamassa Rajakatseessa, Lahdessa. Jatkoimme vanhoilla hahmoilla ja lisäksi tällä kertaa mukaan vahvistuksina tulleet Rni, Tuukki ja mikkotus olivat kasvattaneet pelissä liikkuvaa seuruettamme useammalla hengellä. Peli oli sangen hauska, joskin uuvuttava vähäisten yöunien sekä painostavan helteen takia.

Kotiin palatessani minua odottikin kapsäkkien purki sekä etenkin astioiden pesy. Minulla on muutenkin reilunkokoisia antipatioita tiskejä kohtaan, mutta erityistä inhoa osakseen saavat reissutiskit, jotka ovat hautuneet ties minkä kassin pohjalla aromeja keräten tiskiharjan huomiota odotellessaan.

Vaikka kolpakoita pelissä kelpasikin kohotella ja olimme koko porukka tyytyväisiä peliin varaamiimme ruokiin, omien jälkien siivoaminen ei silti maistunut kovin kaksiselta. Etenkään, kun sitä teki yksin ja ihan himpan verran liian lämpimässä asunnossa. Lisäksi sunnuntaina Lahdesta lähtöä tehdessä nyrjäytin nilkkani ja jouduin viikon sairaslomalle, kun kävelemisestä ja ajamisesta ei tahtonut tulla mitään. Täten koko tiski- ja yhdistetty siivousoperaatio oli lähinnä surkuhupaisaa linkkaamista aircast-jalkatuen suosiollisella avustuksella.

Tämän kaiken seurauksena vietinkin siis yllättäen viikon aurinkoisessa Jyväskylässä. Asunto oli noin 5o asteen lämpöinen, eikä minulla ollut yhtäkään käsitöistäni mukana. Lopputuloksena makasin mahdollisimman vähissä vaatteissa sohvalla ja pelasin pleikkarilla. Mieskin oli lähtenyt heti maanantaina Imatralle, joten olin käytännössä tylsistymässä kuoliaaksi koko viikon. Jippii.

Palattuani vihdoinkin takaisin pohjoiseen, kiire ja arki tempaisivat minut aikamoisella otteella tukevaan syleilyynsä. Satokausi on nyt pahimmillaan ja se tarkoittaa tolkutonta kiirettä töissä. Toisaalta vapaallakin huomaa tuntiensa valuvan vähiin, kun koettaa samaan aikaan pakastaa marjoja, keitellä hilloja ja laittaa liköörikokeiluja tulille. Puhumattakaan pinaattilettujen tekemisestä tai erilaisten paistosten ja wokkien kokeilusta, nyt kun käytössä on päättymättömältä tuntuva vihannesarsenaali.

Taisin jo taannoin mainita sortuneeni siihen virheeseen, että aloitin useamman työn yhtä aikaa. Tämä on aina ollut kohdallani päättynyt synkkään tappioon. Nytkin minulla on huivi, josta puuttuu kolme kuviokertaa. Sukkaparin toinen osakas. Tiskirättiarmeijan uusimman tulokkaan puolikas. Vauvannuttu, josta puuttuvat napit. Jouduinkin potkimaan itseäni melkoisella otteella, jotta kykenin aloittamaan suman purkamisen. Käynkin viikonloppuna hakemassa nuttuun napit ja sukkapuikot kilkattavat, kun pariton sukka saa itselleen kumppanin.

Tiskirättejä, vielä siinä vaiheessa kun en ollut avannut vihreää kerää ja saanut sisareltani tilausta (sekä kahta lankakerää) muutamasta uudesta yksilöstä.



Kissatukset, nuo armolliset laaduntarkkailijat. Kaksikko piti tarkan huolen siitä, että tiskirätit tulivat asianmukaisesti kuvatuiksi ja että niitä käytiin sorkkimassa niin ennen kuin jälkeen kuvauksen sekä etenkin sen aikana.

Lupaan pyhästi pyrkiä palaamaan tutumpaan päivitystahtiin sekä potkia keskeneräiset työt valmiiksi asti.

---

Jälkikirjoitus, noin vuorokautta varsinaisen postauksen kirjoittamisen jälkeen: Jo kertaalleen valmiiksi naputeltu tekstini sai roimasti lisäironiaa, kun Blogger ei sitä suostunut html-koodissa olevan virheen vuoksi julkaisemaan. Minulla ei ole aavistustakaan miten sain virheen aikaiseksi, mutta pakkohan se oli taipua itsepintaisten väitösten edessä. Karrille ja Karmalle siis jälleen pojoja.

2 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Ihania nuo kissat! :) Onneksi viimein on hieman viilentynyt - jo kotona imuriin tarttuminen on ollut pitkän mietinnän takana kuumuudessa.

Annis kirjoitti...

Sirpa, kissakkeet kiittävät. Meillä mies totesi ystävällisesti postauksen kuvat nähtyään, että miksi sinä nuo sinne laitoit, Pihka näyttää kuvassa kuolleelta, joten selkeästikin kauneus on katsojan silmässä :D Onneksi kelit tosiaan viilenivät ainakin tilapäisesti, voisi saada tosiaan töitä tehdyksi!