maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Ompelukone ja zen


Viime ajat minulla on ollut vaihtelevasti käsitöitä työn alla. Minun on tehnyt mieli neulottujen tiskirättien oivallisuudesta kertovien kommenttien jälkeen tehtailla koekappale bambulangasta, jota minulla on jonkin verran jemmassa. Yksi versio tahtoisikin puikoille oitis ja koetankin saada sen aikaiseksi lähipäivinä, jotta pääsisin sitä testailemaan.
Sen oikuttelevan huivinretaleen palautin takaisin työpöydälle. Muutaman kerroksen ajan koetin purkuoperaatiota, kunnes karu totuus paljastui. Minun olisi mahdotonta saada sitä purettua ilman, että pudottaisin noin joka toisen silmukan ja samalla sössisin koko homman. Nielin ylpeyteni, käsityöuskottavuuteni ja kaiken muunkin nieltävissä olevan ja purin koko huivintekeleen. Olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että tekisin uuden yrityksen millä tahansa mallilla, kunhan en sillä alkuperäisellä, mutta jotenkin taivuin kuitenkin antamaan sille uuden mahdollisuuden. Nyt huivia on syntynyt melkoinen matka, reilusti enemmän kuin sitä jouduin purkamaan. Malli tuntuu helpolta, enkä ole tehnyt ensimmäistäkään lasku- tai muuta virhettä.

Jotakin opettavaista tai filosofista tähän hommaan kätkeytyy ihan varmasti.



Tänään päätin mitellä myös henkistä kanttiani sekä kärsivällisyyttäni pirullisen ompelukoneeni kanssa. Jos kone muutoin sattuu toimimaan, se katkoo lankaa tai suttaa sitä merkillisiksi mytyiksi. Jos näitä ongelmia ei ole, kaikki muu onkin sitten pielessä.

Tästä kaikesta kiusallisen tietoisena olen vältellyt ompelukoneen käyttöä niin paljon kuin vain olen suinkin kyennyt. Toinen syy on se, että minulla on sangen kattava kokoelma traumaattisia muistoja yläasteen käsityötunneilta ja Ikuisen Purkamisen Kehästä. Nyt kuitenkin muutama ompeluprojekti on antanut odottaa itseään, joten päätin käydä toimeen. Koska tuollaisen ompelukoneen kanssahan sitä tunnetusti tekee mitä tahansa ennen kuin istahtaa sen äärelle, siivosin ensin koko asunnon lattiasta kattoon. Kun lopulta syitä vältellä alkuperäistä työtä ei enää ollut, kävin toimeen.

Työn alla siis olivat kissan kantokoppaan tarkoitetut pehmusteet. Aiemmin moisten virkaa ovat toimittaneet milloin mitkäkin korvikkeet, mutta halusin tehdä kuitenkin kunnolliset käyttöversiot. Niinpä taiteilin puuvillakankaasta ja levyvanusta kumpaankin koppaan pehmusteet matkustamista varten.


Toisena projektina tein kaksi tyynyä autoon. Näiden tarkoituksena on vähentää pidemmillä ajomatkoilla alaselän puutumista sekä toimia takapenkillä unityynyinä tarpeen mukaan. Kumpikaan projekti ei siis ollut ääretöntä taituruutta ompelukoneella vaativa, mistä syystä todennäköisesti niistä hengissä selvisinkin.

Välillä olen pohtinut, olisiko minun syytä ostaa uusi ompelukone. Hankintanahan moinen on kallis, mutta jos kone olisi kunnollinen, tulisihan sitä myös varmasti ommeltua enemmän ja opeteltua juttuja myös sillä saralla. Ongelmaksi muodostuukin se, millainen kone olisi passeli hintalaatu-suhteeltaan kaltaiselleni sählälle.

5 kommenttia:

katri kirjoitti...

Hih, minä olen ihan tumpelo ompelukoneen kanssa... Ex-mieheni osti minulle ompelukoneen 7 vuotta sitten ja olen ommellut sillä alle kymmenen kertaa :D
Janome merkkinen on minun koneeni, edullinen ja kestävä kuulema, enkä ole suurempia koneen kanssa tapellut.
Kissakopan pehmusteet ovat ihanat!

Annis kirjoitti...

katri, ainakin kissat nuo kelpuuttivat ja se riittää :) Kopassa on nyt istuttu useampaan otteeseen ihan vain huvin vuoksi, kun ne jäivät eteiseen lojumaan odottaessaan paluukyytiä kellariin.

Minullakin jääneet ompelukset aika lailla pakollisiin. Välillä tulee mieleen erilaisia projekteja, joita tahtoisi tehdä ommellen, mutta tuo kone kyllä hautaa tehokkaasti kaikki haaveet niistä :D En tosiaan tiedä, tulisiko sitä ommeltua miten paljon enemmän, jos työ ei olisi yhtä pikkukivien syömistä joka kerta. Pitäisikin alkaa tehdä selvitystyötä noista konemerkeistä hiljakseen, kiitos käyttökokemuksesta :)

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hienoja tyynyjä kissoille ja ihmisille! :)

Annis kirjoitti...

Sirpa, minun piti ensin tehdä nuo tyynyt kissoille yhdestä vanhasta varastokankaasta, mutta en kai minä vaan voi vastustaa jotakin tuollaista kaupasta edukkaasti bongatessani? :D

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Aivan ihana kissakuosi! :) Ei ihme ettet voinut vastustaa.