tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Arkea

Aina välillä kameran kanssa heiluessa tulee otettua ohimennen kuvia kissakkeista.


Huisku on keksinyt viimeisimmäksi loikoilupaikakseen työpöytäni tuolin selkänojan, jolle kertyy usein vaatteita roikkumaan. Aina en ole neitiä edes huomannut, vaan olen fanaattisesti seilannut ympäriinsä työpistettä toimistotuolillani kissan roikkuessa sitkeästi selkänojan huipulla.


Meillä ei tarvitse yksinäisyydestä kärsiä niin pitkään kuin Pihka on paikalla. Herra seuraa meitä kaikkialle ja osallistuu myös kaikkeen. Tässä on meneillään kasvojenpesurutiinini, johon kuuluu oleellisena osana oranssi kissa, joka koettaa työntää tassunsa väliin aina kun laitan veden valumaan.

4 kommenttia:

katri kirjoitti...

Aivan uskomattoman suloisia kissoja!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kauniita kissoja! :)

Minunkin kissani luulee, että pesen hampaitani ihan kissaa viihdyttääkseni ja tulee sohimaan tassulla väliin. :D Kylpyhuoneessa saa harvoin olla yksin.

Annis kirjoitti...

katri, kissat kiittävät :) Mieheke tosin sanoi Huiskusta ekat valokuvat nähtyään, että eihän me oteta noin rumaa kissaa meille. Mieli muuttui heti kun näki ensimmäisen kerran neidin ja sen jälkeen Huiskua onkin kutsuttu kauniiksi neidiksi ;)

Sirpa, ne ovat mystiset nuo kylpyhuonerutiinit. Armias jos turkkia pitäisi pestä, Pihka taistelee kynsin ja hampain vastaan. Mutta jos kyse on vapaaehtoisesta läträämisestä, puoli kissaa on litimärkänä työntäessään tassuja ja päätä valuvan veden alle. Täysin eri asia.
Ja rapsutukset teidän Kollolle!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kastuminen miellyttää Kolloakin lähinnä silloin, kun se on omaehtoista kastumista. :) Jos kylppäriin mennessä laitan oven kiinni perässäni ja kissa jää ulkopuolelle niin voi sitä karmin kaapimista - kissan on pakko päästä mukaan ja osallistumaan. :D Kollo kiittää rapsutuksista. :)