tiistaina, maaliskuuta 23, 2010

Vapaalla

Ensimmäistä kertaa noin kahteen vuoteen minulla on täysin vapaata aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että voin ensimmäistä kertaa aikoihin ottaa täysin rennosti ilman, että taustalla olisi jokin projekti roikkumassa. Kaikki kouluprojektit ovat pulkassa, töiden eteen kaikki tarpeellinen on tehty, graduaineistoille en voi tehdä enempää ennen kuin ohjaaja laskee minulle kustannuspinnat. Tämän lisäksi en ole päävastuullisena yhdessäkään harrastusprojektissa, kuten larpeissa pelinjohtajana. Yleisesti ottaenhan vapaa-aikaa minulla kyllä on, mutta sitä seuraa aina tietoisuus siitä, että periaatteessa nyt voisi tehdä tämän sijasta jotakin hyödyllisempää. Tämä kerta on nyt kuitenkin poikkeus. Ei ole olemassa mitään vastuullista työtä, jota pitäisi tai edes potentiaalisesti voisi tehdä eteenpäin, jos ylimääräistä aikaa sattuu kohdalle. Ei vaan voi! On ihan pakko vaan olla ja tehdä sitä, mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Harvinaislaatuinen sekä erittäin nautinnollinen tilanne.

Tilannetta korostaa se, että mies otti ja lähti alkuviikosta kertausharjoituksiin koko täksi viikoksi. Voin siis laajentaa vapaa-ajan käsitettäni myös koskemaan kaikkia aikataulujani. Laitan ruokaa silloin kun on nälkä, herään kun ei enää nukuta, valvon kunnes en enää pysy pystyssä. Ihan hirvittävän levollista, vaikka toki minusta olisi mukavaa, että mieheke olisi täällä jakamassa tätä vapaa-aikaani sekä hyvää tuultani.


Virkkasin pitsejä pyyhkeitä varten. Ylemmällä mallilla tein kahden käsipyyhkeen setteihin reunuksia, alin oli toisen mallin kokeilu. Kyseisestä mallista uhkasi tulla liian massiivinen pieniin pyyhkeisiin, joten katkaisin sen kesken. Nyt se näyttää lievästi torspolta tuolla tavalla, joten tarkoituksena olisi duunata sitä vielä eteenpäin.


Tiina Seppälän mallilla tehdyt Kalajoki-sukat. Lankana aikaisemmin värjäämäni Nalle, joka raidottui melkoisen mielenkiintoisesti neulottaessa. Kuvassa sävyt näyttävät hieman hailakoilta, mutta luonnossa ne ovat huomattavasti lämpimämmät.

Nämä sukat olisivat huomattavasti kauniimmat jalassa kuvattuna, mutta koska minä edustan taloutemme pienintä kengänkokoa numeron 41 jaloillani, en aio venytellä sukkia tarpeettomasti runttimalla niitä omiin jalkoihini.

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Ihanan väriset sukat, ja todella somia virkattuja pitsejä! :)

Annis kirjoitti...

Kiitän :) Pitseistä osa kotiutui jo ennen viikonloppua pyyhkeisiinsä, pitäisi vielä nekin mokomat jaksaa kuvata jossakin vaiheessa.

hillanen kirjoitti...

Mieki tykkään kovasti sukkien väristä :)

Se kyllä vie ompelemisesta iloa, jos kone suttaa alalankaa tai tekee ihan mitä sattuu. Miulla on ollu monta konetta, pari ikivanhaa "konekivääriä" (niistä kuului sellanen ääni kun ompeli :D) ja voi että piti taistella vähän väliä että sai jotakin järkevää aikaiseksi. Nyt on suhteellisen hyvä kone, mutta tääkin on muovinen, jossain vaiheessa ostan ehdottomasti täysmetallisen, hyvän koneen. Ja saumurin (oi onnea olisi se!).

Ja ompeluhan on helppoa, siitä vain opettelemaan, minäki oon teinistä lähtien lähinnä vaan itekseni ommellu ja opetellu.

Ja joo, Virkkukoukkunen on herttainen. Oikein ihanaa aina, kun joku sympaattisten tuotteiden tuottaja (varsinkin pieneltä paikkakunnalta) pääsee yleiseen suosioon!

Annis kirjoitti...

hillanen, kiitos!

Ompelemisessa syntyy sen koneen kanssa ihan totaalinen kierre. Ensin se ompelee huonosti ja suttaa saumat. Uutta tekisi mieli, mutta ompeleminen on tuon suttailun ja muun oikuttelun takia jäänyt minimiin, joten uusi kone ei koskaan ole akuutimpien hankintojen listalla, koska "enhän minä edes ompele paljoa!" :D

Olen minä nyt tolkun iällä jonkin verran ommellutkin, lähinnä larp-vaatteita sekä muutaman kauluspaidan. Jotenkin se tuntuu vain aina jäävän ja jäävän, kun ei ole itsellä kokemusta kuin ihan perusjutuista, eikä ole ketään lähipiirissä opettamassakaan. Pitäisi varmaan hommata muutama selkeä opus aiheesta ja käydä kokeilemaan.