perjantaina, maaliskuuta 05, 2010

Linnanneitoja ja koiranputkia

Viimekertaisesta päivityksestä on vierähtänyt kohtalainen tovi aikaa. Tällä välillä olen toki käsitöitäkin tehnyt, mutta pääasiallisesti olen sairastanut, emännöinyt vieraita sekä reissannut pitkin Suomea. Tautikierteeni käsitti yli viikon kestäneen sitkeän flunssan sekä sitten antibiootit vaatineen jälkitaudin, jonka kuuria viimeistelen edelleen. Kiertueeni taas käsitti vanhan kotipaikkakuntani Imatran (jossa pääasiallisesti sairastin) sekä veljeni nykyisen opiskelukaupungin Savonlinnan.


Savonlinnassa ennätimme piipahtaa myös Olavinlinnassa, jonne satuimme sopivasti opastetun kierroksen aikoihin. Olikin mukavaa kierrellä linnassa sekä oppaan johdolla että omatoimisesti. Vastarannalla sijaitsevat puutalokorttelit houkuttelivat myös syvästi palaamaan takaisin kesällä.

Viimeisin visiittini Olavinlinnaan sijoittuu jonnekin ala-asteaikojen alkuhämäriin, joten oli mukava käydä täällä uudestaan. Edellisen kerran opastuksista muistan vain pihlajan, jonka taakse muuriin oli kertoman mukaan eräs linnanväen pettänyt ja vihollisille portit aukaissut neito muurattu. Tällä kertaa kyseistä tarinaa ei mainittu, mutta meitä viihdytettiin kyllä tarinoilla kummituksista.




Lisää Nallen kukkaketoja, tällä kertaa kielo. Sisko pyysi neulomaan langasta sukat ja valitsi itse malliksi Pia Tuonosen Koiranputkisukat. Malli ei näkynyt ehkä kaikkein selkeimmin kirjavassa langassa, mutta mukavat näistä tuli kuitenkin.

Alemmassa kuvassa mallikerta kiertää hieman johtuen siitä, että sitä demotakseni jouduin vetämään sukat omaan jalkaani ja kengänkokoni on muutaman numeron sisartani suurempi.

Nämä kun saisi nyt vielä toimitettua siskolle. Sukat olivat jo Savonlinnassa valmiiksi neulottuina ja tarkoituksena oli ne hänelle antaa siellä, mutta toisen sukan päässä olivat vielä puikot kiinni, eikä kovin yllättävästi veljeni opiskelijakämpästä löytynyt parsinneulaa päättelytyöhön.



Miehekkeelle neuloin sukat, ohje Suvi Heikkilän Aapeli hieman muunneltuna. Tein sukan reunaan pätkän joustinneuletta ja tein kärkikavennukset perinteisesti, koska olin tehnyt kavennukset hieman eri logiikalla kuin ohjeessa alunperin kehoitettiin. Lankana Seitsemän veljestä, samaa väriä kuin miehen aiemmissa kämmekkäissä. Sukista tuli mukavan napakat ja tuntui todella nopealta neuloa paksumpaa lankaa, kun oli viimeksi tehnyt Nallea.

Nyt tavoitteena olisi värkätä yksi pipo vielä kaiken tämän päälle ja lisäksi kokeilla hieman Kool Aid -värjäystä langoille, minä kun sain vihdoinkin aikaiseksi ostaa noita mehujuomajauheita. Saas nähdä, milloin ennätän värjäyspuuhiin.

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Hienoja sukkia, tykkään noista Koiranputki-sukista, ihanan väriset! :)

katri kirjoitti...

Kauniita sukkia!
Toi kukkaketo Kielo on kyllä kauniin väristä :)

Katja kirjoitti...

Aivan ihastuttavia villasukkia! Koiranputki-sukat on todellakin kauniit! Tahtoo myös! Kiitos vierailusta. :) Lapaset ovat kovassa käytössä. Itse tykkään ja lapset erityisesti! :)

Annis kirjoitti...

Mari: Kiitokset. En ole oikein saanut viime aikoina sukkien lisäksi paljoa muuta aikaiseksi. Tuntuu, että pitäisi tehdä kevään kunniaksi jotakin kevyempää :)

katri: Alkuun en itse oikein lämmennyt noille Kukkaketo -sävyille, mutta mitä enemmän niitä on hypistellyt, sitä mukavampia ne ovat olleet.

Katja: Kiitos. Koiranputkessa on vaan se, että se näyttää lähinnä hitusen koomiselta kun sukka ei ole jalassa (kuten kuvasta näkyy), mutta se kyllä aukeaa todella nätisti kun sukat vetää jalkaan.
Minun pitäisi ihan oikeasti selvitellä sitä käyttämääsi tekniikkaa, se näytti mielenkiintoiselta. Mistä niitä ylimääräisiä tunteja vuorokauteen saisi?