maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Neuloskellen

Olen viime aikoina paneutunut neulomiseen, jota en ole koskaan erityisen hyvin hallinnut. Erityissyinä vihata kyseistä puuhaa ovat olleet tietoisuus siitä, että käsialani vaihtelee hullun lailla sekä vääräoppinen tapani kiristää lankaa neuroottisesti, jolloin vasemman käden etusormessani on kroonisesti urat siinä kohtaa, missä lanka kulkee. Koska nyt kuitenkin jostakin syystä koin tilapäisen nyrjähdyksen projekti Lapasen kohdalla, päätin jatkaa jään koettelemista puikoilla.


Tiedättehän, kun löytää erityisen kivan paidan ja sitten koska se vain on niin mukava ja nätti päällä, se tekee mieli ostaa useammassa värissä? Minulle kävi vähän sama juttu Hanna-Kaisa Hämäläisen Väinö -säärystinten kanssa. Niitä oli mukava neuloa, mallin oppi pikaisesti ja eri väritkin näyttivät sangen kivoilta. Lisäksi minun piti tietenkin ensimmäisen version jälkeen tehdä paremmin omaan jalkaan sopiva malli, jossa muuttelin hieman alkuperäistä ohjetta tehden siitä soveliaamman amatsoni-pohkeiselle naisihmiselle, kuten itse olen. Väinöjä syntynee siis vielä lisää, jahka vain näitä ennätän kilkuttaa kasaan.


Toinen projektini oli Anne M:n Revontuli -huivin ohjeella tehty huivi. Kyseessä on Novitan Puro -langasta rakkaalle sisarelleni neuloskeltu huivi. Itse pidin erityisesti huivin mallin tavasta saada liukuvärjätty lanka laineilemaan mukavasti. Näitä on puikoilla toinen kappale valmistumassa parhaillaankin, lanka vaan on aivan erilainen. Tarkoituksena olisi tehdä äipälle vielä ennen joulua punaisen eri sävyissä vaihteleva Revontuli. Kyllä se tästä, telkkaria katsellessa ja puikkoja kilkutellessa.

Käsialani ei enää vaihtele yhtä radikaalisti kuin joskus. Sen sijaan urat saan etusormeeni edelleen. Tosin eilen laitoin palan sähköteippiä sormeen tätä vaivaa torjumaan.

Ei kommentteja: