tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Villalangan ja tädin paluu

Kevään hullun lailla kestänyt kouluputkeni päättyi sittemmin työputkeen. Nyt vihdoinkin vietellessäni ensimmäisiä joutilaita viikkoja vailla stressiä sitten tammikuun pääsen purkamaan hitaasti, mutta varmasti kuva/käsityösumaa. Tämä todennäköisesti vie useamman postauksen ajan, joten parasta vain aloittaa kiltisti heti.

Operaatio villalapaset lähti liikkeelle siitä, että opettelin ylipäätään uudelleen neulomaan lapaset. Se ei ollut niin vaikeaa kuin olin muistellut, eikä käsialanikaan vaihdellut enää niin hullun lailla kuin takavuosina. Kun satuin törmäämään Huopanen-langan mukana olleeseen neuleohjeeseen sekä sittemmin myös alennuksessa olevaan Huopaseen, en voinut vastustaa kiusausta. Lapasohjekin oli koko lailla karsitumpi versio aikaisemmista.


Huovuttamattomat lapaset sekä alati valpas assarini Pihka. En vieläkään ihan tajua, miksi tämä lanka neulottuna huopuu reilusti enemmän pituus- kuin leveyssuunnassa. Jotenkin järki sanoisi, että sen pitäisi huopua tasaisesti joka suuntaan. En ole vielä aivan tätä arvoitusta ratkaissut. Suhtauduit myös skeptisesti noin 80 senttiä pitkiin lapasiin vielä tässä vaiheessa.


Lapaset tulivat pesukoneesta ja niitä täytyi muokkailla koko lailla voimaperäisesti, jotta ne sai muistuttamaan enemmän oikeaa lapasta. Tässä vaiheessa peukaloissa on vielä ylenmääräistä tilaa reiluhkosti. Yllätyin myös siitä, miten tiivistä neuleesta tuli. Villalanka huopui todella jämäkäksi ja paksuksi villatumpuksi. Tykkäsin.
Ohjeen mukaan nämä olivat naisen käteen menevät lapaset. Minun täytyy tunnustaa, etten minä ainakaan saanut vaivatta omia käsiäni tungettua näihin ja koko olikin minusta enemmänkin lapsen versio kuin aikuiselle sopiva. Seuraavana projektinani olikin sitten kokeilla samaa miehen lapasten ohjeella, mutta se on jo toinen tarina.


Virkkailuinnostuksissani sekä erästä ylipitkää bussimatkaa tappaessani koukuttelin Kotiväestä valkeat pitsirannekkeet. Niihin tuli vielä ylityttömäisyyttä korostamaan vaaleanpunainen nauha, joka pitää samalla ne nätisti paikallaan. Pidän näistä näiden hempeydestä huolimatta kovasti ja pohdin myös sitä, miltä moiset näyttäisivät esimerkiksi mustina ja viininpunaisella nauhalla koristettuina.

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Oikein hyvät lapaset oli, käyttäjä kommentoi. Ainakin sormia on tilaa liikutella! Ranteita tosin ei. ;) Mutta käyttöä niille on kyllä. Ja nuo rannekkeet... Jaksavat ihastuttaa. Voit virkata samanlaiset pitsit myös miun alupöksyihin!

Annis kirjoitti...

Laura, ai niitä on uskallettu peräti käyttääkin :D Ehdin jo huolestua, että minua miellyttääksesi tungit kyseiset vamput pikaisesti kassiisi ja toivoit, etten muista koskaan kysyä tarkemmin niiden kohtaloa. Mutta en kyllä oikeasti tajua tuota noiden kokopolitiikkaa, miesten lapasista tuli minulle käteen kohtalaisen hyvin mahtuvat, mutta ei toivoakaan, että ne miehelle olisivat mahtuneet.

Anna ranteesi ympärys niin joskus voin joutohetkinä virkkailla sinullekin moiset, jos tykkäät. Ei ole noissa iso työ ja valkoista Kotiväkeä minulla on vielä kaapissakin kerän loppu ;)