tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Puisevaa

Minulla on kokonainen liuta hemmetin hyviä ja kunnianhimoisia aikeita. Minun piti ottaa vaihekuvia mysteerivirkkauksestani. Kyseisestä työstä puuttuu nykyisin peräti kaksi kerrosta virkkausta, joten hitusen myöhäistyin. Minun piti tehdä vaikka mitä käsitöihin liittyvää, ottaa kuvia ja läimiä niitä nettiin. Miltei myös sain aikaiseksi tehdä muutaman roikkuneen koruprojektin. Ihan miltei.

Pihka sentään on tuonut eloa flegmaattiseen arkeeni. Kissa on osoittanut selkeitä kleptomaanisia taipumuksia ja varastaa aivan surutta kaiken, mitä irti saa. Lankakeräni olen pelastanut leijonan kidasta kolme kertaa. T-paitoja, sukkia, kuumemittareita, kyniä ja pensseleitä. Kaikki kelpaa. Minä olin alkuun skeptinen sen suhteen, minkä kokoisia esineitä tuon kokoinen elukka saa suuhunsa mätettyä. En enää. Empiiristä dataa on olemassa jo aivan kylliksi siitä, että ainut syy miksei Pihka ole vienyt vielä keittiön kaapistoja, on se, että kyseiset kalusteet on pultattu seinään kiinni.

Tässä kaiken lomassa päätin, että olen saanut tarpeekseni makuuhuoneemme sinisestä verhosta. Kyseinen kangas niitattiin kasaan silloin, kun ensimmäisiä viikkojamme uudessa kotikaupungissamme elimme. Kämpässä ei ollut verhoja, joten pidettyämme lakanoita hätävarjeluna ikkunassa, päädyimme ostamaan muutaman metrin kangasta. Kyseinen verho onkin ollut sangen rakas, mutta kohtuullisen tylsä. Harkitsinkin sen korvaamista muutamalla metrillä jotakin hitusen eläväisempää kangasta, kun tähän asuntoon muutimme. Eihän moisesta ole aikaakaan kuin kaksi vuotta. Sininen verho pysyi sitkeästi makuuhuoneessa, sillä se sattui olemaan makkarin siniruskeaan värimaailmaan sopiva sekä samalla myös juuri oikein kokoinen hankalan leveään ikkunaan.

Sitten sain tietenkin jonkin mystisen ajatuskulun ja päätin, että piirustelen verhoon jonkinlaisen puusilhuetin. Etsiskelin soveliasta mallikuvaa muutaman tovin, kunnes löysin tarkoitukseen sopivan sekä minua kohtuullisesti miellyttävän (Linkitän alkuperäisen tänne heti jahka löydän taas kyberavaruudesta oikean paikan. Minä olen tunnetusti aivan onneton piirtäjä, enkä saa aikaiseksi yhtään mitään tunnistettavaa ilman mallikuvaa). Sen jälkeen kopioin kuvan vapaalla kädellä markkerikynällä kankaalle. Sitten vaan läträsin muutaman tunnin mustan kangasvärin kanssa.

Minulla kävi kylläkin mielessäni, että mitäpä jos pilaan sangen oivallisen pätkän hyvää, vahvaa sinistä kangasta. Lohduttauduin sillä, että sitten minulla ainakin olisi hyvä syy ostaa uudet verhot makkariin.


Minulla on vielä pienimuotoinen issue puun rungon kanssa. Alkuperäisessä kuvassa se oli lyhyt kuten tässäkin, mutta pätkäisty sileäksi. Minä häivyttelin hieman mustaa, mutta pohdin edelleen, pitäisikö minun uhmata kohtaloa ja piirtää puulle lisää runkoa sekä kevyet juuret. Palaan asiaan, jos joskus jotakin teen.

Tahtoisin lisätä myös selityksen siitä, että sänkyni päiväpeite on aivan miten sattuu, koska olin hetkeä aiemmin kiipeillyt sillä saadakseni verhon ylös paikoilleen. Verhossakin näkee oivat rypytniissä kohdissa, missä takamustani maalausurakan aikana ja Sormusten herroja maratonina katselleena lepuutin. Jahka verho on kuivanut täyden vuorokauden, otan sen taas alas ja silittelen kuosiinsa.

1 kommentti:

Dick0369 kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.