sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Ketutus

Minulla ei ole olemassakaan mitään hyvää selitystä sille, että päivityksiä ei ole näkynyt likipitäen kolmeen kuukauteen. Kaikenlaista värkkäystä sekä sitä paljon kohistua elämääkin on ollut, joten materiaalin puutteen syyttäminen olisi lapsellista. Voisin vedota myös koulun sekä harrasteprojektien ajansyöntiin, mutta se ei oikein tehoa, onhan minulla ollut aikaa tehdä kaikkea muuta likihyödyllistä oheistoimintaa näistä huolimatta. Syytänkin siis pääsääntöisesti laiskuuttani, pitkäksi venähtäneen tauon mukanaan tuomaa epämotivaatiota sekä universaalia epäreiluutta.

Koska päätin alkaa purkaa sumaa ja koettaa jotenkin saada jotakin aikaiseksi, käytin tehokkaana motivoijana sisartani. Hän siis kysäisi pahaa-aavistamatta eräässä mesekeskustelussa tässä taannoin, saisiko joitakin blogiini taas näkyviin ja esitti erityistoiveen koskien kettuprojektiani. Ohessa siis yleisön pyynnöstä Rujot Ketut Inc.


Kyseessä on siis tyynyliina, jota en kyennyt mitenkään kuvaamaan nätisti vaakasuorassa asennossa sekä kokonaan kuvaan mahduttaen. Koska kyseinen kangas on ollut taiteltuna, siinä näkyy ryppyjä, jotka esimerkiksi vääristävät kuun muotoa hieman. Kyseisiä tyynyliinoja syntyi mustalle sekä siniselle lakanakankaalle. Himottelemaani tummaa viininpunaista ei löytynyt.



Samainen tyynyliina hetkeä myöhemmin joulunpunaisella alustallaan (=kaitaliina, jonka muuten hain kirpputorilta eurolla omakseni, toim. huom.). Illuusiota pätevästä lahjasta luomaan päälle kietaistiin pätkä pitsilahjanauhaa. Jollakinhan sitä pitää pyrkiä lievittämään vastaanottajan traumoja.

Minulla on myös olemassa sangen vetäviä kuvia näiden tyynyliinojen työvaiheista, mutten tiennyt jaksaako kukaan moisia ihastella nyrjäyttämättä estetiikantajuaan samalla. Henkilökohtaisesti riemukkain otos on se, jossa allekirjo duunaa erityisen oleellista seikkaa otsalampun kanssa. Tänään haettiinkin sitten kaupasta muutama ihan vähän reipastehoisempi spottilamppu olkkarin lamppuun, josta kaikki lukuun ottamatta yhtä lamppua olivat saaneet burn outin menneinä kuukausina. Kumma, ettei vähäinen valonmäärä aiheuttanut reaktioita ennen kuin kävimme tekemään tarkkuutta vaativia käsitöitä.


Lisäksi hain vihreää Kotiväkeä Prismasta. Moinen on oikeasti enemmän hennon keväisenvihreää, mutta koska tässä asunnossa ei ole valoa näkynyt sitten toissaviikon, väri on koko lailla vääristynyt. Paljastan mallitilkkuja värkättyäni, mihin nämä kerälliset tulevat katoamaan lähikuukausina.

Seuraavissa veretseisauttavissa osioissa tullaan lähipäivinä esittelemään mm. kauhutarinoita siitä, miten voidaan muokata lepakkoaasi vasullisesta villaa sekä miten minut saatiin huijattua ostamaan vaaleanpunaista lankaa.

Ei kommentteja: