sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

Yritys ja erehdys

Minulla oli jo jokin aika sitten kunnianhimoinen tavoite, että oppisin punomaan ketjua (muunkinlaista kuin sitä klassista muinaisketjua). Niinpä kun olin koko alkuviikonlopun kuluttanut lintujen latinankielisten nimien opetteluun, päätin että aika alkoi olla kypsä. Niinpä varustauduin säkillisellä hopealankaa, noin miljoonalla sahanterällä, raudanlujilla hermoilla sekä byzantine -ketjun punontaohjeilla.


Vaiheessa yksi minulla oli muutaman metrin mittainen pätkä 0,8 millistä hopealankaa. Kuvaan pääsi näköjään tahtomattaan myös pussillinen 0,4 millistä sekä korutyöpakkini, jossa säilytän lähinnä kivihelmiä.

Seuraava vaihe oli tuskaisin. Minä INHOAN renkaiden sahaamista. Joku on sitä väittänyt terapeuttiseksi. Minusta se menee terapiasta korkeintaan jos potee akuuttia aggressioiden puutetta. Olen myös huono arvioimaan renkaiden menekkiä, joten palasin pienen penkkini, veivin ja sahan ääreen myös kahdesti kesken työn. Ei napannut.
Ainoa positiivinen puoli oli päästä tuhoamaan apteekin ilmaisjakelulehti, jonka kansia käytin paremman puutteessa pehmusteena penkin leukojen välissä.


Suhtauduin alkuun hivenen skeptisesti kyvykkyyteeni saada renkaat liittymään toisiinsa. Ensinnäkin huomasin, että valitsemani ohje sukkasi ja todella pahasti. Lähinnä ongelma kiteytyi siinä, että se oli liian perinpohjainen. Kun pitelee avattua rengasta toisessa pihdissä ja ketjua toisessa ja koettaa olla pudottamatta kumpaakaan, ei ole maailman vinkeintä selata virtuaaliohjetta seitsemää sivua vain saadakseen tietää, minne seuraava rengas menee. Ohje kun näytti nk. solmutaitoksen taittamalla jokaisen renkaan yksitellen ja näyttämällä lopputulosta ainakin kolmesta eri kulmasta, jotta lukija varmasti ymmärtäisi. Kun pääsin lopulta pisteeseen, jossa oikean renkaan paikka paljastettiin, olin jo pudottanut kyseisen renkaan lattialle. Onneksi tekniikka 0li lohdullisen nopea oppia, joten pärjäsin sangen pian ilman ohjettakin.


Tadaa! Lopulta kärsivällisyys palkittiin ja sain huuhdella hopeapölyt sormista.


Vaikka olen toki lopputulokseen tyytyväinen ja hellin sitä kuin vastasyntynyttä pienokaista, minun täytyy todeta heti kärkeen, että minun lienee pakko hankkia eri paksuisia veivejä. Byzantine meinaan olisi vielä hitusen eeppisemmän näköinen, jos sen tekisi joko hieman paksummalla langalla tai pienemmällä renkaiden halkaisijalla. Sitäpä sitten seuraavaksi, mies nimittäin intoutui tästä niin, että puhui lankatilauksesta lähitulevaisuudessa.


Tein vielä lukon viereen pienen riipuksen akvamariinista, hopealangasta seä muutamasta hopeahelmestä. Me likes.

Ei kommentteja: