perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Syystunnelmia

Syksy alkoi minun vaatimattoman mielipiteeni mukaan ainakin säiden perusteella noin heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Onneksi olen ollut koko kesän tiiviisti töissä, lomalaisena tämä tällainen lekkeripeli kelien kanssa olisi harmittanut koko lailla enemmän. Kun työt minut vihdoin jättivät, käväisin kiepahtamassa Imatralla ja tein paluun Jykylään vauhdilla. Tällä viikolla minua ovat puolestaan pitäneet kiireisinä sekä alkaneet luennot että vuonna 2009 tulevan larpakampanjamme hallinnointi. Ilmoittautumisia on sadellut sellaista haipakkaa, että sisareni on soitellut minulle useamman kerran päivässä ja olemme kollektiivisesti velloneet häkellyksen sekä kiireisen hässäköinnin ristiaallokossa. Peli on nyt kuitenkin toistaiseksi täynnä, joten voimme hetken aikaa ajatella jotakin muutakin välillä.

Minä otin ja tilasin itselleni töiden päättäjäislahjaksi satsillisen helmiä sekä pitkään ikävöimääni hopeaa. Jahka saan 0,8 millisen langan renkaiksi sahattua, mies on luvannut opettaa minulle miten siitä saisi väänneltyä jonkinlaista ketjua. Toivottavasti lanka taipuu ennen minua ja pääsen esittelemään haaveilemaani kaulakoru-rannekoru -settiä, jonka olisin ihan itse punonut. Sitä odotellessa tein kuitenkin hieman perinteistäni poiketen puuhelmikoruja.

Mustaa ja ruskeaa simppelisti puuvillanauhassa. Ei varmaan enää helmien pujottelu käy tämän helpommaksi, mutta jestas että olikin terapeuttista. Ja vieroksumani helmet ovat muuten kivojaa kaulassakin, joten tätä tulen varmaan käyttämään kohtuullisen ylenmääräisesti nyt syksyllä. Sopii kuitenkin erinomaisesti arkeen.


Hitusen kookkaampaa versiota puuhelmistä rannekorun muotoon taivuteltuna. Totesin, ettei langanpäiden kanssa pelleily ollut minua varten, joten tein riisutun patentin kumpaankin askartelemaani rannekoruun: solmut helmien jälkeen ja pitkät nauhanpäät.
Se jopa toimi, eikä ollut esteettisesti maailman epäilyttävin ratkaisu. Helei, minut on vapautettu pikaliiman ja nauhanpäiden kurimuksesta nyt ja ikuisesti.


Koska päätin tilatessani kokeilla jotakin uutta myös puuhelmien lisäksi, tulin tilanneeksi sarvi- ja luuhelmiä. Tässä molempia yhdistettynä. Jokin näissä punertavissa ja ruskeissa sävyissä iskee minuun näin syksyllä.


Jotten ihan kadottaisi kaikkea tatsiani hopean kera, päätin tuhota yhden tilaamistani akvamariineista sekä kohtalaisen pätkän 0,4 millistä hopealankaa. Kivi on hieman eteerisemmän hennonturkoosi luonnossa ja sain sormenpääni kipeiksi säätäessäni langan kanssa, mutta pidän lopputulosta vaivan arvoisena. Sujautin tämänkin yksinkertaiseen puuvillanauhaan, se tuntuu jotenkin luontevalta tällaisten riipusten kera.

Jospa jatkossa koettaisin olla näännyttämättä itseäni töiden, koulun ja projektien alle ja vaikkapa ihan oikeasti tekisin enemmän käsilläni juttuja, se kun tuntuu oikeasti pitävän psyykkeen mukavan väljänä?

Ei kommentteja: