maanantaina, elokuuta 04, 2008

Takautuvat kesähäät

Olen ollut aivan onnettoman saamaton. Kovasta yrityksestä huolimatta en ole saanut edes luetuksi kunnolla niitä blogeja, joita vakituisesti seuraan, omani päivittämisestä nyt puhumattakaan. Viikonloput ovat kuluneet hässäköinnissä ja päättömässä ympäriinsä säntäilyssä, joten minut on ilmeisesti tuomittu loppuelämäkseni tekemään postauksia maanantai-iltaisin. Alkaisivatpa taas opinnot, jolloin saisin hitusen enemmän vapaita hetkiä pitkin päivää omikseni. Puhumattakaan siitä, ettei tarvitsisi ihan vuoden jokaisena aamuna olla kasilta timminä. Minä olen oikeasti hitusen enemmän iltaviritteinen henkilö.

Mutta pidemmittä puheitta kiepsautan aikaa hitusen taaksepäin, sekoitan hieman kaikkia ja palaan kahden viikon päähän, jolloin olin taas Imatralla. Juhlistimme nimittäin melkoisissa kemmakoissa erään lapsuudenystäväni häitä. Kaikki oli koristeluja myöten tehty itse ja äärimmäisen intensiivisesti parin omaa tyyliä ja tapoja toteuttaen. Kerrankin tuntui siltä, että keskiössä häissä olivat hääpari sekä heidän rakkautensa juhlistaminen, eivät kolhot kukka-asetelmat alttarin sivuilla taikka vääränväriset lautasliinat, jotka ilkeä anoppi toi paikalle ihan vain piruuttaan.


En olisi mitenkään voinut kuvitella ystävääni astelemassa korskean häämarssin tahtiin kermakakkumekossa kohti alttaria satojen morsiusneitojen pidellessä laahusta, enkä tullut pettymään odotuksissani. Ystäväni oli äärimmäisen kaunis kesämorsian, pukeutuneena tyylilleen ja tavoilleen uskollisesti. Kuvassa myös onnellinen sulho virallisessa häälookissaan. Lienee sanomattakin selvää, että juhlat olivat rennot ja vapaat niin tyyliltään kuin tunnelmaltaankin.


Pihalle oli koottu erilaisista aineksista hyvin viehättäviä sekä erikoisiakin yhdistelmiä. Tämä vanha maitotonkka löysi uuden elämän puutarhan nurkasta, jossa se seurasi omenapuun alla tapahtunutta vihkimistä.


Alueella oli useita sinkkisiä ämpäreitä sekä puisia saaveja, joihin oli koottu ruusunkukista, kynttilöistä sekä muista kasveista kauniita kelluvia kokonaisuuksia.

Itse häiden jälkeen me jatkoimme pienemmällä juhlaseurueella hääparin kesämökille jatkojuhlille. Nukuimme teltassa ja äkillinen ukkoskuuro sai katon vuotamaan keskeltä. Onneksi koko yötä ei kuitenkaan satanut, joten selvisimme siitäkin. Jännitystä yöhön aiheutti myös se, kun mies huomasi katossa parisenttisen ötökän juuri kun olimme saaneet kömmittyä makuupusseihin.
"Tuolla on hei joku ötökkä, se taitaa olla tukkimiehentäi"
"Näytä... SE ON JÄÄRÄ! Seis, älä liiku mihinkään! Se pitää saada talteen!"
Mies kesti kärsivällisesti sen ryntäyksen, kun koetin improvisoida retkivarusteistani kannellisen astian, jotta saisin yksilön kuljetettua kotiin ehjänä.
Tämä aiheutti äärettömästi huvia kanssaeläjissä seuraavana aamuna kerrottaessa ja loppuviikonlopun sainkin kuunnella "Onko sulla hei jo tollanen?" -aiheisia kysymyksiä koskien kaikkia maanpinnan vipeltäjiä.
Sunnuntaina sitten pakkasimme kamat ja palasimme takaisin sivistyksen pariin.
Jotta kukaan meistä vieraistakaan ei unohtaisi rakkauden ilosanomaa häiden jälkeenkään, mukaan sai lähtiessään hääparin piirroskuvalla koristellun tulitikkulaatikon, jonne oli alati kätevien tikkujen lisäksi pistetty mukaan romanttisia mietelauseita sekä runoutta. Mies ei muuten suostunut kertomaan, mitä sen laatikossa luki, koska "se runo on tarkoitettu vain hänelle". Varsinainen romantikko, joo.

Lopuksi olikin sitten hyvä palata sunnuntaina illasta takaisin Jyväskylään, jossa liikennemerkitkin ovat hyväntuulisempia.

2 kommenttia:

MouMou kirjoitti...

Oih!<3 Onpa suloista!:)

Annis kirjoitti...

MouMou, kertakaikkisen romanttiset ja jokseenkin myös suomalaisen kesäiset häät olivat :)