keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Kakkua, kuppeja ja kissoja

Viikko valkeni hävyttömän sateisena ja onnistuin jopa kokemaan epäuskoni huipennuksena mutavyöryjä Harjulta tullessani keskustasta maanantai-iltana. Niinpä kuljin oloni naurettavaksi tuntien sateenvarjoni alle kääriytyneenä veden tippuessa pitkin selkääni ja kahlatessani nilkkojani myöten mutaisessa vedessä. Hurmaavaa.

Piristykselliseen vaiheeseen ja sateesta toipumiseen kuului kana-kanttarellikakun tekeminen. Tässä vaiheessa kakku on vielä hitusen epämääräisellä alustalla, mutten tajunnut näpätä kuvaa missään muussa vaiheessa. Koska koristelun suhteen olen tunnetusti onneton, olen tyytyväinen siitä, että kakkua saattoi hyvällä tahdolla ja sopivassa valossa katsottuna kutsua kohtalaiseksi. Toisaalta en suostunut ottamaan enempää paineita kakun ulkonäöllisistä ansioista, koska se syötiin kaveriporukalla. Koska suurin osa näistä syö pääosin Saarioinen tai Atria logolla varustettuja eineksiä pääasiallisena ravintonaan ja porukan ainut ravintola-alan ammattilainen ei ollut paikalla, en kokenut tarvetta punastella omituisen kakkuni puolesta turhan paljoa.

Kävin myös hakemassa vihdoinkin ne kupit, joista olen pidemmän aikaa haaveillut. Kerrankin riittävän isot, laakeat ja muutoinkin käteensopivat tee/kahvikupit. Mikä parasta, tämä vati imee nestettä reilut nelisen desiä kerralla. Voisiko teeaddikti enää onnellisempi olla? Näiden kuppien ostaminen kuuluu keittiötarpeideni uusimisprojektiini. Onneksi vanhoille vermeillekin on löytynyt innokkaat vastaanottajat, jolloin minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa hukkaanmenevistä astioista.


Tähän samaan syssyyn kuuluu myös talouteen muuttanut pieni ja näppärä tehosekoitin, josta olen haaveillut pitkään. Kissat sen sijaan haaveilivat aparaatin lootasta ja ovatkin viettäneet siellä vuorotellen pitkiä aikoja.

5 kommenttia:

Tuna kirjoitti...

Tuli mieleen ihan oma tee-/kaakaomukini, joka vetää sisäänsä peräti 1,2 litraa nestettä. Sen hörppimisen jälkeen on kyllä kovasti asiaa pikkulan puolellekin... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kisu! Mitä rotua on?

Johanna

Annis kirjoitti...

tuna: Teekuppi ei voi olla liian iso :D Etenkin kirjoitellessa moista tuntuu kuluvan litratolkulla. Nyt kun vielä saisi sen USB-teekupin lämmittimen, joka pitää juoman alati lämpimänä niin johan pomppaisi :P

Johanna: On sekarotuinen roipake tuo meidän rontti (kuten sisarensakin). Äippä oli pitkäkarvainen navettakissa ja isää ei olla nähty vielä tänäkään päivänä. Kovin hassunkurisen näköistä, mutta ehdottoman suloista jälkikasvua siis tästä liitosta syntyi :)

MouMou kirjoitti...

Voi mikä kisuliini sieltä kurkkii!<3 On muuten herkullinen kakku.:)

Annis kirjoitti...

Moumou: Kissoilla tuntuu universaalisti olevan pieni fiksaatio erilaisiin laatikoihin. Meillä ei enää hennota heittää moisia roskiin, vaan annetaan kissojen ensin loikoa niissä viikko tai pari ennen jäteastialle luovutusta.