torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Näin kulutan aikaa

Sairastuin jo viikonloppuna grillausten jälkitiimellyksessä. Terveyskeskuksessa käyntiä seurasi kuitenkin koko viikoksi sairaslomaa. Täten olenkin viihtynyt pääasiallisesti vaaka-asennossa, yleensä seuranani kirja, kannettavani taikka hyvin houreinen uni. Nyt alan vähän kerrassaan kestää taas pystyelämää, mutta siltikin säästelen voimiani ja koetan keskittyä paranemiseen. Tästä syystä on myös tekeminen ollut hitusen kortilla.

Olenkin askarrellut ystävälleni soveliasta polttarikansiota sekä tämän puuhan lomassa virkkaillut jämälangoista epämääräisyyksiä. Nyt kun jämät loppuivat vihdoin, siirryin koettelemaan onneani paperilangan virkkaamisessa. Kyseinen tavara on sen verran jämäkkää, etteivät sormet jaksa virkata kuin muutaman kerroksen kerrallaan.

Raitapatalappu. Näyttää muuten alustastaan sekä kupruilustaan johtuen koko lailla enemmän muotopuolelta kuin livenä. Kyseessä siis ihan perusneliön mallinen raidallinen patalappu kesäkassi-projektini jäännöslangoista.

Ja niitä lankoja jäi kahden kassinkin jälkeen muuten vielä kivat nöttöset. Minulla on tapana viskoa puhelintani sinne sun tänne (näytössä nytkin naarmu kivetykselle putoamisesta), joten tein laukkuun pyörimistä varten pikkuisen kännykkäpussukan. Mies katseli vieressä päätään pudistellen, että mitä se kumma nainen nyt touhuaa...

Viikon btw: Löysin silmääni miellyttäviä takkeja muutamankin täältä. Tässä näistä tällä hetkellä vahvin ehdokas ostoslistalle. Tuo hupparikaulus tuo sellaista mukavaa arkista rentoutta, mutta sen pois ottamalla takista sukeutuu oitis klassisempi. Me likes.

Nyt takaisin punkan pohjalle. Mielessä ehti jo käydä, että jos olkkarin sohvan avaisi vuodesohvaksi ja katsoisi muutaman nyyhkyleffan sekä lätkyttäisi tovin Final Fantasyn kymppiversiota, jossa on tarjolla komeiden uroiden lisäksi elämää suurempi rakkaustarina.

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Voih, mun pitäis re-opetella virkkaamaan :( Ei sillä että olisin juuri mitään sillä saralla koskaan osannutkaan, mutta jos edes saisi jonkun näperryksen aikaan jokupäivä. Huoh.

Annis kirjoitti...

johanna: Pitää tunnustaa, että suurin syy itselläni virkata liittyy siihen, että neulottaessa lopputulos on ihan jotakin totaalista tuubaa johtuen käsialani jatkuvasta vaihtelusta. Virkatessa moista ei huomaa! :D Oikea käsityömestari täällä siis innokkaana koukkua heiluttelee ;) En ole kovinkaan paljon itse virkkaillut ja nyt tämä innostuminen on johtanut siihen, että olen opetellut lehtien ja muiden mallien avulla vähän kerrassaan virkkaamaan ihan oikeasti. Tietä riittää vielä runsaasti.