keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Katsauksellisuutta ja kamerattomuutta

Jaahas. Taas tein perinteiset temppuni aka onnistuin jättämään kamerani Imatralle. Sieltä se palaa haltuuni taas Ilosaari-viikonloppuna, jolloin suuntaan Joensuuhun. Sillä välin pitänee tyytyä toissijaisesti kuvitetusti kertomaan, miksi olen ollut taas kovin hiljaa.

Viime aikoina minut ovat pitäneet kiireisenä larpin kirjoittaminen, oman gradun työstäminen sekä muiden larpahteluihin valmentautuminen. Viime viikonloppuna olin elämäni ensimmäistä kertaa Suomen vanhimmassa larp-jatkumossa eli Rajakatseessa. Pelauksen alla oli sarjan 42. osa ja melkoista menoa ja melskettä olikin luvassa. Pelinjohtajille kaunis kiitos komeasti järjestetystä pelistä ja kanssapelaajille suukkoja ja suklaata.


Ohessa siis Rajakatseen taverna Vanha Pipari, jonne suurin osa kampanjan peleistä sijoittuu. Kuvassa mukana ilmeisimmin myös hyvin pelinjohdollinen pirssi. Pelialueeseen kuului näiden lisäksi esimerkiksi vartiotupa, sauna, pieni pyhättö, nuotiokatos, hautausmaa sekä shamaanin mökki. Kaikki on ymmärtääkseni Rajakatse-porukan sekä muiden alueen pelaajien itse rakentamia, joten monen vuoden uurastuksesta on tässä projektissa kyse.


Nuotiokatos, jossa allekirjoittaneen Hilkka -hahmokin värjötteli muutamaan otteeseen. Tosin säät kyllä suosivat meitä melko pitkälle, eikä metsänelävistäkään (lue: hyttyset) ollut kummempaa vastustusta. Oli hyvä päästä taas pelaamaan parin kuukauden tauon jälkeen ja kun tarjolla oli laadukasta fantasiaa, taidan päätyä Rajakatseeseen toistekin.

Sunnuntaina porhalsin vauhdilla takaisin Imatralle. Suunnittelimme polttarikansiota ystävällemme ja nyt sain kotiläksykseni tehdä moiseen muutaman sivun valokuvien kanssa. Mikään ei muuten traumatisoi aikuiseksi itsensä jo pikkuhiljaa tuntevaa ihmislasta kuin se, että jostakin arkiston kätköistä läjäytetään kansioittain sangen arveluttavaa kuvamateriaalia hänen lapsuudestaan ja nuoruusvuosiltaan. Jössestä. Nyt täytyy vain painaa mieleen, että kun aamulla herää tukka pystyssä ja kiroaa ulkonäköään, se ei ole mitään verrattuna joihinkin kampauksiin, joita minulla on joskus ollut.


Maanantaina kiiruhdin vielä sisarusten ja äitini kanssa teltalle, jossa esiintyi muiden ohella ikisuosikkini Semmarit. Tästä ei enää kuorolaulu parane. Asiaa ei suinkaan pahenna se, että lavalla keikkuu parisenkymmentä komeaa miestä puvut päällä. Ei ollenkaan. Etenkin aiemmin missaamani ruotsinkielinen biisi Kära oli aivan ehdoton helmi. Toinen korvani luultavasti kuuroutui pysyvästi, kun veljeni nauroi suoraan vieressäni puoli konserttia.

Nyt koetan sitkutella jotensakin ilman kameraa sekä lähestulkoon myös ilman vapaa-aikaa. Kaikki illat menevät nimittäin erilaisten projektien parissa ja viikonloputkin ovat elokuun alkuun asti varattuja. Herramunjees, ei tämän kesän tälleen pitänyt mennä. Mutta en valita, ensi viikonloppuna minua kutsuu Helsinki ja uudet seikkailut. Sitä odotellessa siis!

Kuvat: Rajakatsefantasia ja Semmarit

Ei kommentteja: