tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Maastoa ja renkaita

Olin viime viikonloppuna yhden yön yli Leivonmäellä sekä sen lähipusikoissa pyörimässä. Alunperin tarkoituksena oli yhdistää huviin hyötyä ja käydä asettelemassa maastoon kuoppapyydyksiä, mutta olisihan sen voinut jo etukäteen arvata, ettei moisesta voimanponnistuksesta mitään tulisi. Niinpä tyydyin hieman ajattelemaan intensiivisesti sitä, miten jokin kaunis päivä muutaman pyydyksen veisin jonnekin. Vaikka heti huomenna. Tai viimeistään ensi viikolla.


Hitusen haparoivalla otteella tulkittu kartta vei meidät onneksi perille. Vaihdoimme kuitenkin kartalta valitun leiripaikan toiseen, koska hakkuuaukean vieressä kyyhöttäminen ei sittenkään vastannut romanttisia metsähaaveitamme. Onneksi vaihdoimme, sillä löytämämme kallio (joka oli reteästi kartassa nimetty vuoreksi) oli jokseenkin täydellinen -ainakin heti sen jälkeen, kun olimme maanneet vartin selällämme sen huipulla punaisina ja tutisevina kiipeämisen jälkeen ja saaneet hengityksemme tasattua.


Kun iltapalat oli trangian suosiollisella avustuksella saatu kokkailtua, oli aika vetäytyä telttaan. Aurinko aloitti laskeutumisen ja valaisi upeasti koko kallion. Ainut harminaiheeni oli se, että kameran akku sipahti ennen minua, enkä saanut upeinta väriloistoa vangittua muistikortille. Harvoin kuitenkaan tulee seurattua yhtä hienolta aitiopaikalta niin täydellisen kaunista auringonlaskua. Haihtuivat monet menneen työviikon gradumurheet välittömästi.

Koska sain vihdoinkin kotona käydessäni tuotua loputkin larppitamineeni tänne, minulla on kulunut kohtalaisesti aikaa niitä viikkaillessa, korjaillessa ja säilöön laitettaessa. Vilkkain kesäpelikausi on vasta tuloillaan ja olen vilpittömän innostunut tiedossa olevista larpeista. Mieluusti olisin jo proppeja hankkimassa, mutta valitettavasti rahatilanne ei annan kovinkaan iloisesti myöden moiselle. Yhtä kaikki, löysin komeroita pöyhiessäni ja kasseja purkaessani yhden rakkaimmista propeistani. Kyseessä on ikioma ja ultranaisellinen rengaspanssarini! Minun täytyy tosin tunnustaa, että kyseessä ei ole minun käsityötaidonnäytteeni, vaan miehekkeen.


Langan paksuus on jotakin millin päälle ja renkaita on varmaan mennyt tähän koitokseen parisentuhatta. En tohdi edes arvailla tuntimäärää, jonka tämä on niellyt. Johtuen punontatekniikasta sekä valitusta langasta, panssarini on reilusti kevyempi kuin miehekkeen oma 20 kiloinen. Tämä neitiversio ei paina kuin viitisen kiloa ja on mielestäni sangen miellyttävä kantaa peleissä. Suhteellisen harvoin olen kuitenkaan häntä ylleni kiskonut, sillä jostakin kumman syystä minulle harvemmin uskalletaan antaa soturihahmoja. Mystinen juttu :D


Panssu vielä päällä kuvattuna (sekä hyvin fantsutyyliset farkkuni, toim. huom.). Vaikka tasoon levitettynä panssu onkin suhteellisen laatikkomaisen muotoinen, ylle kiskottuna se laskeutuu yllättävän siististi. Jos olisi muuten reilusti kevyempi ja käytännöllisempi (sekä mieluusti puolet pienemmistä sekä eri värisistä renkaista tehty), voisin miltei kuvitella moisen ylleni kiskovani vaikkapa baari-illan seuraksi, sen verran hauskan näköinen tuo on kuitenkin päällä :D

Renkaista saa kyllä kaikenlaista eleganttia sekä villiäkin aikaiseksi, kuten voi todeta esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Itselläni on ankarana projektina seuraavaksi ostaa metritolkulla hopeaa tärvättäväksi ja opetella punomaan renkaita. Niin paljon olisi hyötyä moisesta korutöissä, etten kykene kunnolla sanoin sitä kuvaamaan. Mutta arvatkaa vaan, tuleeko tällä menolla yhtään mitään?

2 kommenttia:

Tuna kirjoitti...

Totean tähän vain, että jään odottamaan sitä, että saat inspiraation aloittaa renkaiden kanssa työskentelyn... Ja ehei, enhän minä jo haaveile mistään koruista ;)

Annis kirjoitti...

Kaikki muu miltei siinä hommassa menee, mutta se renkaiden sahaaminen! Auta armias miten hidasta touhua ja sitten on joka paikka hopeapölyssä ja hyvällä lykyllä vielä katkaisen sen sahanteränkin :D Hopearenkaita tulee tehtyä lähinnä sitä varten, että saa välirenkaita muihin töihin. Mutta jospa sitä vaikka reipastuisi ja tilaisi kasimillistä ja tempaisisi punoen jonkun ketjun ihan :] Olisihan tässä näitä luppoiltoja kulutettavaksi ja olisi toisaalta kiva kokeilla korujutuissa jotakin, joka on jäänyt vähemmälle.