maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Vessa ja sen seinät

Kerta se on ensimmäinen, kun pääsen vessoista kirjoittelemaan. Tällä kertaa kyseessä on tosin tietty vessa kotipaikkakunnalla anoppilassa. Puhetta oli ollut jo pitkään seinien maalaamisesta uudelleen. Meidän oli tarkoitus moiseen paneutua jo joululomalla, mutta se homma jotenkin jäi (etenkin kun välillä tuntui, että minä olin ainut innostunut projektista). Pääsiäisenä saimme kuitenkin lopulta aikaiseksi. Värimaailmaksi valikoitui melkoisen hempeä violetti. Itse maalaus hoidettiin enemmän tai vähemmän talkoohenkisesti suostutellen ja pakottaen sudin/telan varteen kaikki paikalle vahingossakin sattuneet.

Vaalealle pohjalle maalattiin seuraavana päivänä sitten kissoja, huussin omistaja kun moisista sattuu pitämään. Minä olin ensin suunnittelusta ihan pihalla ja sitten ikään kuin koemielessä edellisenä iltana tein luonnoksia kissoista. Vaikka itse kaksi kattia omistankin, minä en ole koskaan ihan tosissani edes yrittänyt piirtää luonnollisen näköistä kissapetoa. Siispä minun piti vähän googletella apuja ja koettaa sitten piirustella sopivia malleja. Kaipa nuo kissoiksi tunnistaa (vaikkakin eräs paikallaolijoista väitti kiven kovaan vaaleampaa kattia koiraksi).


Vaaleampi kisulainen, joka ihmettelee perhosta. Minä tosin totesin heti skeptisesti, että tuo on kyllä nyt joku yöperhonen habituksensa puolesta, eikä sovi näin ollen hempeään maailmaan. Vähän aikaa tuumailtuani perhonen alkoi kuitenkin näyttää ihan siedettävältä.


Katti nro 2 vahtimassa ovenpieltä. Alhaalla näkyy miten käy, kun huolellinen teippaus pettää ja maalia uhkaa joutua telan mukana sille kuulumattomiin paikkoihin. Vielä olisi siis loppuviimeistelylle töitä, että saisi nuo hennonvioletit täplät pois laatoituksesta.


Hieman lähempi kuva kakkoskissasta. Salama hieman antaa ilkeitä heijastuksia, mutta menkööt nyt. En jaksanut kyykkiä vessassa kuvailemassa pidempään kuin oli tarvis, joten otin kuvat sumeilematta salamalla.


Ylemmäs maalattiin satunnaisiin kohtiin yksittäisiä perhosia kummallakin tummemmalla sävyllä. Osa työporukasta kerkesi tuskaantua näihin lepattajiin ja kirosi ne moneen kertaan, ilmeisimmin niiden hankalan muodon takia, joka teki tarkkapiirteisestä maalamisesta tuskaa. Minusta moiset olivat kuitenkin suloisia, joten pitihän niitä lätkiä sitten sinne tänne ihan muiden kiusaksi.

Lopputuloksena oli siis kissallinen ja perhosellinen vessa. Ilmeisimmin omistajalle kelpasi, joten voinemme pitää työtä onnistuneena, vaikkakin maalauksellisia fiboja sattui. Itse olin toista kertaa elämäni aikana maalaamassa jotakin tilaa ja ensimmäistä kertaa kokeilemassa moisia kuvioita, joten olen tyytyväinen lopputulokseen.

Ei kommentteja: