keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Kalajuttu

Vähäiset vapaahetkeni olen viime aikoina kirjoitellut tai juossut kalalla. Ihan totta. Vaikken itse mikään intohimoinen kalastaja olekaan, saan kuitenkin madon koukkuun kunnialla ja pidän seurallista kalastusta hyvään keliin yhdistettynä soveliaana tapana tappaa aikaansa sekä käydä kaikki oleelliset kuulumiset sekä tekemättä jäänyt läpänheitto läpi. Käsityösaralla olen virkkaillut pannunalusia, tehnyt yhden korun ja miltei jopa leikannut ostamani punaisen trikoon mekkokankaiksi. Se olisi kuitenkin tavoitteena saada vaatteeksi asti ennen viikon kulumista loppuun.


Lähdin palauttamaan partioreissulta minulle jäänyttä trangiaa erään pyörämatkan päässä olevan järven lähistölle. Mieheke tästä tietysti innostui suunnattomasti ja lähti mukaan seuraksi sillä ehdolla, että saa käydä kalassa samalla vaivalla. Minä tietysti suostuin. En vain tajunnut riittävän ajoissa, että päästäkseni kalapaikalle, minun täytyi kiivetä tätä huteraa lohiaitaa pitkin virran toiselle puolelle. Minulla on kokemuksia moisesta aiemmilta vuosilta, mutta silloin sankarillinen pikkuveljeni oli mukana pitäen huolta kädestä pitäen (kirjaimellisesti) siitä, ettei sisko päässyt vain konttaamaan lahdenpohjukkaan.
Tosiasiassa lohiaita on jokseenkin helppo ylittää, jos vain kykenee sulkemaan aivoiltaan sen tosiasian, että kiinteän laudan alla vilistää vettä huimalla vauhdilla. Sekoittaa muuten ainakin minun tasapainoaistini kerrassaan hurmaavasti.


Matka jatkui radanvartta pitkin. Rautatiessä on minusta aina jotakin kiihkeän nostalgista ja romattissävytteistä. Karisivatpa nämäkin mielikuvat, kun näin ratakiskoihin painetun paikkakunnan. Entisestä kotikaupungistani karkaavat näköjään juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneiden nuorten lisäksi ratakiskotkin.


Minäkin pääsin jossakin vaiheessa vavan varteen, vaikkakin miehekkeen 6 metrinen on hitusen liian pitkä minun kepeästi käsitellä. Kulutinkin ison osan ajasta heiluttelemalla sitä lähipuiden latvoihin kaloja nostaessani muutaman elämäntapakalastajan seuratessa järjestämääni viihdettä huvittuneena kauempaa. Loppusaldona oli 10 ahventa, 2 särkeä ja kuvassa komeileva lahna. Aurinkokin pilkotti puiden lomasta, joten keikka oli kaikkiaan lähtemisen arvoinen. Ensi kerralla sitten isommalla joukkiolla ja piknik-korin voimin.


Kotoparvekkeella Huisku odotti malttamattomana sitä, että joku viitsisi edes muutaman kalan hänellekin siivota ja asettaa tarjolle. Sillä välin piti tyytyä nakertamaan ruohoa, jonka sain vihdoinkin idäteltyä kissoja varten. Ovatpahan kukat saaneet olla rauhassa.


Jotta merkinnässä olisi edes siteeksi käsitöitä, tässä loppuun toinen rannekoruviritelmä. Tein sitä tasopeyotena, mutta koska helmet eivät ole ihanan säntillisiä delicoita, jälki on epätasaisempaa. Mattamustat alkavat nyt olla koko lailla lopussa.

3 kommenttia:

MouMou kirjoitti...

Voi Huisku!<3 Meidänkin kisu nakertelee ruohoa, varsinkin ennen sadetta.:)

*~SL kirjoitti...

Ihana kissa (:

Annis kirjoitti...

MouMou: Millainen kisu teillä on?
Meillä ovat tosiaan pääosin sisäkissoina nämä kaksi hunsvottia, joten eivät pääse omatoimisesti kovin usein ruohoa pihan puolella mättämään, jolloin pitää olla näitä sisävirityksiä.

*~SL: Hän on aika persoonallinen kyllä. Tänä aamuna heräsin siihen, että samainen neiti istuu rintakehäni päällä ja puskee naamaani :P