tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Tilaustöitä ja kankaita

Tein varmasti helmeilyhistoriani pisimmäksi venyneellä aikataululla tilaussetin koruja. Onneksi vastaanottaja oli ymmärtäväinen ja vihdoinkin eilen sain sisareni ystävällisellä avunannolla korut toimitettua uudelle omistajalleen, joka mitä ilmeisimmin oli tyytyväinen. Itse en kamerattomuudestani johtuen saanut kuvatuksia koruista, mutta Tuna ystävällisesti nappasi kuvat koruistaan (Enpäs älynnyt kysyä, saako kyseiseen neitoon viitata oikealla nimellään julkisesti, joten tyydyn käyttämään lempinimeä varmuuden vuoksi). Oheiset kuvat eivät siis ole omaa käsialaani (tosin värejä säädin IrfanView ystävänäni hieman jonkin verran -värivirheet eivät siis ole Tunan vika, vaan ihan omaa tuotostani).


Ohessa siis Tunalle tehty Syys kaulakoru sekä rannekoristus. Materiaaleina käytetty eri värisiä sekä muotoisia makeanvedenhelmiä sekä Balin hopeaa. Kyseessä on kolmas ihan oikeasti solmuilemani helminauha. Pidän tekniikasta, eikä se ole osoittautunut niin hitaaksi toteuttaa kuin netissä on välillä saanut kuulla. Kaipa siitä siis jotakin hyötyä on, että on partiossa saanut viimeiset 12 vuotta vääntää erilaisia solmuja sormet punaisina... Materiaalit taitavat olla muistaakseni pääosin HelmiQ:sta, riipus tosin Luxoniasta. Lehti-riipus oli myös hyvin tiukkaan kulmaan taitettu, joten käytin varoen hieman taiteilijanvapauttani ja varoen pehmustetuilla pihdeillä sitä taivuttelin suoremmaksi/litteämmäksi.


Myös tämä rannekoru meni Tunalle. Keskellä hopearuutu, välissä pari Balin välihelmeä. Muina materiaaleina vihreitä ja valkeita makeanvedenhelmiä, swarovskeja, aventuriinia rondelleina sekä vaaleamman vihreinä pyöreinä helminä sekä peridoottia pieninä suorakulmioina.

Olin myös kaupungilla pyörimässä eilen ennen partiota (jossa opetan niitä jaloja solmuilutaitoja myös nuoremmalle polvelle. Kyllä me tosin teemme paljon muutakin). Eurokankaasta mukaan tarttui oheinen kokoelma kankaita:


Valkoraidallista, ohutta vakosamettia sekä kahta eri sorttia trikoota. Vihreä kukikas versio on jo muuntautumassa kesäiseksi topiksi. Valkoraitaisesta ajattelin taiteilla hametta ja keskimmäisestä on tehtävä ehdottomasti jotakin syntistä (ajatukseni vaihtelevat mekon ja topin välillä). Tekemistä siis lähipäiviksi riittää, etenkin kun ostin myös Novitan Tennesee-lankaa, josta oli tarkoitus virkata kesäkassi.
Ai mikä gradu? Miten niin kiire?

Koska minulla ei ole perinteisiä illanlopettajaisiani eli siemenhelmellyksiä, ajattelin jakaa taas kanssanne turkillisia kuvajaisia. Kattiskat ehdotteli eräässä mesekeskustelussa osanottamista kissakuvahaasteisiin. Minulla ei ole vielä aavistustakaan kuka moisia edes jakelee, mutta Kattiskan blogista luntin nokkelasti, että tämän hetken haasteena on Tyylikkyys. Aihehan on luonnollisesti kuin luotu jokaiselle karvakerän omistajalle, joten miksei.


Huiskulla on maailman epämääräisin tyyli lojottaa akvaarion lampun päällä etuketara ojossa. Vieläkään syytä moiselle en ole keksinyt, mutta kaipa se sitten on kivaa. Minusta kyseisessä asennossa on ilmeisen huumoriarvon lisäksi myös tiettyä tinkimätöntä, itsenäistä tyyliä, jolla kyseinen katti elämässään kaiken hoitelee.


Pikkunen puolestaan on oppinut viime aikoina raivostuttavan tavan kärttää pääsyä parvekkeellemme. Kun tuholaisen lopulta sinne laskee, se kiertää villinä paikkaa edestakaisin kunnes lopulta rauhoittuu tarkkailupaikalleen verhonrakoon. Yhdelläkään joukkojaan tarkastavalla kenraalilla ei ole ollut koskaan tunnetun historian aikana yhtä ylvästä katsantoa kuin neidillä on. Osaavatpahan roskapöntöt ja talitintit varoa.

4 kommenttia:

Tuna kirjoitti...

Voi, sinähän olit nopea! Ja kyllä minusta saa käyttää julkisesti ihan vapaasti kumpaakin nimeä, sekä lempinimeä että oikeaakin. Kumpi vain paremmalta tuntuu :)
Kiitoksia vielä kerran aivan ihanista koruista!

Ja oli muuten veikeän näköisiä kissoja :)

Annis kirjoitti...

Minä olen aina neuroottisen varovainen mitä tulee ihmisten nimien käyttämiseen. Varsinaisessa arkiblogissani käytän aina lempinimiä avopuolisosta lähtien kaikkien kohdalla :D

Ja ei kestä, kiva oli päästä etenkin helminauhaa solmimaan. Isoäidilleni solmin yhden jälkijoululahjaksi (Vein korun mieluummin itse aaton jälkeen vierailulla kuin postitin jouluksi) ja sen jälkeen ollut himo tehdä uusia. Ehkä voisin vihdoin harkita sitä, että tekisin itsellenikin yhden? Hopeariipuksia on päässyt kertymään varastoon luvattoman paljon.

Katit ovat molemmat hitusen hullunkurisen näköisiä, joskin äärettömän rakkaita. Rni totesi joskus, että ne sopivat teille, kun tekin olette niin outoja.

MouMou kirjoitti...

Voi siinä on kyllä komeita kissoja!:)

Annis kirjoitti...

MouMou, ja hyvin karvaisia. Vaatekomerot pitää pitää tiukasti suljettuina (kun vanhempi köllöttelisi mieluusti keskihyllyillä), etteivät kätevästi mustavalkoiset karvat ajautuisi sinne saakka ja sotkisi ihan kaikkia vaatteita. Meille on alkaneet vieraatkin tulla silleen, että ovat suurinpiirtein tuulipuvun housuissa, ettei tarvitsisi yltä päältä kissankarvoissa lähteä kotiin :D