keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Hetki ennen peliä

Ennen kuin karkaan viikoksi kotipaikkakunnalle sekä virittelemään larpillisia tunnelmia (kävin jo lainaamassa laitokselta labratakinkin hahmoni uskottavuutta kasvattamaan), ajattelin jakaa viime kerralla kuvaamani loputkin korut.



Ohessa vihreä rannekoru Balin hopeahelmistä sekä kivestä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Serpentiini-mikälie. Kerron kyllä, jos muistini lakkaa kiusoittelemasta. Kyseiset kivet ovat kuitenkin siis kymppimillisiä eli rannekoru on asteen verran massivisempi kuin aiemmat. Se istuu silti ranteeseen oikein nätisti. Minun täytyy sanoa, että pidän tuon kiven eläväisestä pinnasta.


Yllättäen jälleen kerran sinistä. Vaijeriin pujottelemalla tehty rannekoru, jossa vaijeri saakin jäädä näkyville. Sodoliittia, vuorikristallia, tummansinisiä makeanvedenhelmiä ja svarowskeja. Tällä menolla tarvitsen noin kuutisen kättä enemmän, että ehtisin joskus pitääkin näitä viritelmiä tai sitten täytyy todellakin alkaa tyrkyttää koruja aktiivisemmin myyntiin.


Amatsoniitti oli pitkään minulle melkoinen inhokki. Se oli mitäänsanomattoman väristä ja jotenkin aneemista kaiken kaikkiaan. Kunnes sitten koin valaistumisen ja jokin kivessä iski ja lujaa (Saan myös hupia siitä, että mikä muu kivi voisi sopia niin hyvin minun pituusmitoissani olevalle amatsonille kuin amatsoniitti?). Askartelin itselleni rannekorun ja myöhemmin tämän kaulaversion. Mukana taas Balin välihelmiä sekä Karen hilltribe keskushelmi.

Olen yhä sen lain kannalla, että vaaleanpunaisen käyttäminen vaatteissa asusteita suurempina määrinä pitäisi kieltää aikuisväestöltä lailla. Silti minulle tulee välillä himo tehdä itselleni jotakin ällövaaleanpunaisen ja liilan tyylistä koruissa. Tässä melkoinen sekametelisoppa eli kolmirivinen rannekoru lähestulkoon kaikesta, mitä kaapista sattui löytymään. Tilauslahjana saatu ruusukvartsiperhonenkin istui tähän :D Seuraksi pujottelin muutamia hopeahelmiä.


Korussa on lukon vieressä pieni hopeariipus. Äitini antoi sen minulle joskus sanoen, että oli ajatellut heti minua moisen nähdessään, eikä ollut malttanut olla ostamatta moista. Minulle numero 13 on käytännössä onnenluku, olenhan moisena päivänä syntynytkin, joten tein tästä rannekorusta onnenamulettini lisäämällä riipuksen. Tänä vuonna vietän synttäripirskeitäni peräti 13. perjantaina. Onnellisempaa päivää todennäköisesti saa hakea ;) Päätinkin, että minun täytyy ehdottomasti pitää tätä rannekorua tuona päivänä ja mätsätä muutoinkin ankarasti kieltämääni vaaleanpunaista asuuni edes hitusen.

Ei kommentteja: