keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Valkoista koukulla

Kuten vain noin kuukausi sitten uhosin, on kamera laitettu tilaukseen. Eilen saimme vihdoinkin pääsiäispyörityksen jälkeen uuden perheenjäsenen postista noudettua. Kovin oli kaunis ja näppäränoloinen pieni ja punainen laatikko. Sitä piti tietenkin päästä oitis testaamaan, joten päätin ottaa kuvaamisen alle viime aikojen suuritöisemmät käsityöprojektit.

Ohessa siis muistaakseni Novitan Kotiväki-langasta virkattu pieni koristetyyny. Tunnustan heti kärkeen, että viimeisimmät virkkauskokemukseni sijoittuvat jonnekin yläasteen käsityötuntejen tietämille. Virkkaaminen on minusta kuitenkin ollut aina mielekkäämpää kuin neulominen, jossa käsialani tuppaa vaihtelemaan luvattoman paljon. Siksi päädyin uteliaisuuttani testaamaan Modassa ollutta ohjetta. Vaikka ongelmia mahtuikin matkaan monia, on lopputulos siinä määrin kelvollinen, että sitä kehtaa makuuhuoneessa sängyn päädyssä käyttääkin.







Toisena projektinani on ollut pidempään tehdä itselleni lämpötyyny lievittämään naiseuden tuskia sekä toisaalta kipeitä lihaksia. Koska edellisessä versiossani käytännöllisyys ajoi rankasti ulkonäön ohi, päätin, että tällä kertaa loisin jotakin hieman esteettisesti miellyttävämpää. Näin syntyi oheinen kissanmuotoinen suolatyyny. En aluksi tiennyt lainkaan mistä kankaasta kollini (tottahan toki se on kolli) tekisin, mutta Eurokankaassa pyöriessä en voinut vastustaa perinteistäkin perinteisempiä ruutuja ja raitoja. Niin reippaaksi en ryhtynyt, että olisin kirjonut kasvot, vaan kangastussi osoittautui nopeammaksi hermoilleni.
Katti on kuluttanut ahkerasti aikaansa loikoillen milloin minkäkin ruumiinosani päällä ja tuoden helpotusta elooni. Muut aikansa se viettää sängynpäällä edellä mainitun tyynyn kaverina, kerrankin kun kehtaa laittaa moisen käyttöesineen julkiselle paikalle.






Viimeisimpänä lienee parasta esitellä tänään valmistunut projektini. Sain langanpäät pääteltyä hihattomasta hupputunikastani. Yllätyksellisesti lankana taas Novitan Kotiväki. Koska käsialani oli jokseenkin tiukempi kuin mallivirkkauksessa, olin helisemässä puolet ajasta ohjeen kanssa, jota jouduin soveltamaan joiltakin osin ankarasti. Pulmaa aiheutti myös ohjeen tapa oikaista mutkissa hyvinkin paljon. Kokemattomana virkkaajana sitten soittelin muille ja tivasin, miten minun pitäisi edetä. Onneksi apua löytyi aina ja pääsin jatkamaan. Kyseessä on ensimmäinen näin iso virkkaustyöni ja olin yllättynyt siitä, miten nopeasti se loppujen lopuksi valmistui (noin 2 kk). Homma oli kuitenkin kovin opettavaista ja heti kutkuttaisi päästä tekemään jotakin lisää.




Ohessa vielä tunikan kuvio lähempää. Kuvio itsessään oli melkoisen simppeli toteuttaa ja nopeaa virkata. Ehkäpä tästä rohkaistuneena uskallan ottaa työn alle jonkin toisen projektin, jotta voisin liehua sitten kesällä virkatuissa vetimissä?




Loppukevennyksenä toimikoot muut ikuisuusprojektini eli taloutemme kaksi muuta naiseläjää. Kameran saavuttua en voinut vastustaa kiusausta, joten pakkohan heistäkin oli muutama otos räpsäistä blogiin vietäviksi. Minä palailen toivon mukaan taas piakkoin astialle muiden tuotosten myötä.



Pikkunen ja häkellyttävä ilme, jonka seurauksena vaaleanpunainen kielikin näkyy.


Huisku akvaarion nurkalla vaanimassa pahaa-aavistamattomia monnisia.

Ei kommentteja: