perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Syksyn koruja

Lisää kuvajaisia, kun moisia kerran lupailin. Vieläkin on monta kuvaa jäljellä, mutta taidan ensisijaisesti paneutua viikonlopun syvimpään olemuksiin tunnin päiväunilla sen sijaan, että jatkan niiden parissa pakertamista. Ohessa kuitenkin jatkoa edellisiin.






















Tiikerinsilmää hopeahäkissä. Häkin ohje oli joltakin nettisivustolta, täytynee linkitellä jahka sen löydän. Oma keksintöni kyseessä ei kuitenkaan siis ole. Nugettikaan ei ollut mikään perinteisimmän muotoinen, mutta istuu häkissä silti aika nätisti sekä tukevasti. Pujotin arkisesti ruskeaan puuvillanauhaan. On tullut monesti pideltyä tätä yksilöä kesän mittaa ihan arkikoruna, itse kyseisellä tiikerinsilmällä kun on tunnearvoa minulle.












Rakas maa -niminen rannekoru. Tämä meni sisarelleni syntymäpäivälahjaksi. Koru on runsas ja sen pohjana on hopearenkaista tehty muinaisketju. Keskuselementin suunnittelin ensin paperille ja taivuttelin sen sitten 0,8 mm hopeasta. Korussa on mukana vihreitä kivi- sekä lasihelmiä ja hopeaa. Jadea, aventuriinia, serpentiinia, krysokollaa, malakiittia, jaspiksia ja kambabaa löytyy nyt ainakin. Joukossa muutama lasinen lehti sekä kookkaampi särmikäs. Koru näytti liian kiiltävältä valmistuttuaan, joten kulutin melkoisesti aikaa patinoimalla korun ja hinkkaamalla sitten ylenmääräistä patinaa pois.



















Toinen lahjakoru. Vastaanottaja on minua vanhempi, mutta hyvin tyttömäinen ja toisin kuin minä, rakastaa vaaleanpunaista. Niinpä taivuttelin hopeasta sydämen kehikoksi ja mätkin siihen ruusukvartsia siruina sekä pyöreänä, yhden fasettihiotun lasihelmen sekä makeanvedenhelmiä. En saanut aivan niin tasaista kieputusta päällikerrokseen kuin olisin suonut, mutta koru on silti yhtä kaikki sievä. Kokoa siipuksella on noin hieman vajaa 3 cm.












Serpentiinia ja Balin hopealaattoja sekä välihelmet. Massiivinen 10 mm kivihelmien takia, mutta ranteessa kyllä hyvin viehättävä.













Edellisen kaveriksi tehty kaulakoru. Pohjana memory wirea. Muutoin samat materiaalit, mutta tässä laidoille lisätty ruskeat swarot.













Koska minulla on näköjään kroonisena tapana lopettaa siemenhelmellyksiin, olkoon niin siis tälläkin kertaa. Pätkä itselleni tekemästäni nilkkakorusta. Siemenhelmiä sekä aurea borealis -käsiteltyjä pieniä lasihelmikuutioita. Sangen soma nilkassa ja tätä tuli kyllä pidettyä vähän liiankin kanssa.

Kumma juttu, että sitkeistä yrityksistäni huolimatta yhä liian moni koru jää itselle. "Jos tätä vaikka sitten pikkujouluissa pitäisi!" Milloin opin, että kyseinen lausahdus on uusi muoto itsepetokselle?

Ei kommentteja: