lauantaina, marraskuuta 04, 2006

Talvi

Heipsunvei taasen!
Pitkään vei muutto nuoruuttani, kameran pätkivät akut hermojani ja helmieni toivoton järjestely järkeäni. Nyt olen saanut muutettua, mätettyä helmet säilytyslokerikkoihin ja kamerankin toimimaan edes satunnaisesti yhteistyössä kanssani.

Osa tämän kerran kuvapläjäyksen koruista on peräisin ajalta Ennen Mullistusta ja loput lähinnä tältä päivältä. Koneeni alustus ja tärkeiden tiedostojen pelastaminen veivät kiitettävästi aikaa, eikä minulla sattunut olemaan mitään järjellistä tekemistä. Niinpä aloitin kaivamalla komerosta keltaiset kumihanskani ja huovuttamalla Heksa IV varten hihatonta villanuttua korkein kauluksi. Aion olla varautunut siihen, että koko pelin ajan tuulee, esiintyy trombeja ja pakkanen hipoo noin 30 miinusastetta. Mutta ainakin meikäläisellä on silloin lämmin, mikäli saan nuo huovutetut kappaleet vain ajoissa ommeltua kasaan.

Yllä oleva kaulakoru edustaa mallia "Lykin lahjaksi". Saaja ei onnekseni käytä nettiä, joten paljastumisen pelkoa ei liene. Käytin rodoniittia, ruusukvartsia sekä kahta eri sävyä makeanvedenhelmiä. Ihan mukava syntyi, vaikka meinasin jälleen kerran menettää mielenterveyteni noiden crimp-helmien kanssa. Ehkäpä voisin olla fiksu ja ostaa niille omat pihdit.

Jotta olisin oikein tylsä ja paljastaisin loputkin salat, läjäytän oheen Talvi-riipukseni. Se sai kaverikseen myös sormuksen, joka ei tahtonut näkyä valokuvissa oikein. Siksi tyydyin pelkkään riipukseen, joka koostuu siis pääasiallisesti 0,6 mm hopealangasta, swarovskin kristalleista sekä sodaliitista, jota olen pikkuhiljaa alkanut jumaloimaan.
Kyseinen kaulakoru on menossa erään anonyymina pysyttelevän foorumin joulukalenteriin. Toivon, ettei kukaan kyseisen foorumin käyttäjistä pamauta tänne vahingossakaan ja tajua yhteyttä.
Mutta yhtä kaikki, yhteenvetona voisin todeta, että kyseisen korun tekeminen oli paikoittaisesta haastavuudestaan huolimatta sangen opettavaista sekä hauskaakin. Pidän myös lopputuloksesta, sillä sodaliittia kauniimpaa kiveä saa hakea. Tässä tiivistyy todella minun talveni.





Tässä taas kaulakorua vaijerissa. Mukana tiikerinsilmää, makeanvedenhelmiä, rodoniittia sekä jaspista. Jaspiksista on muuten hyvää vauhtia tulossa lemppareitani, moisissa kun on vaihtelua aivan hillittömästi ja niin kauniita värejä, että ne saavat huokailemaan.


Tässä taas näkee, mitä syntyy kun helmeilijä päättää tyhjentää helmivarastonsa. Minulle oli jäänyt useastakin projektista yli sinisiä helmiä. Joitakin tilaamiani sinisiä taas en ollut käyttänyt alkuperäisistä suunnitelmistani huolimatta lainkaan. Mokomia tuntui pyörivän joka nurkassa, joten päätin suorittaa puhdistuksen. Mätin siniset sekaisin boksiin ja pujottelin ne vaijeriin. Lopputulosta voi käyttää joko kaulakoruna tai kaksinkertaisena rannekoruna. Sinisen ystävänä olen erityisen iloinen tästä monikäyttöisestä korusta.

Joskus tein meripihkasiruista elämänpuun, jonka annoin sisarelleni. Päätin, että tarvitsen moisen myös itselleni reppuun tms kiinnitettäväksi. Niinpä vääntelin oheisen puun käyttäen 0,8 mm ja 0,4 mm hopealankaa. Lehtinä käytin vuorikristallia. Kehikko näyttää kuvassa kumman muotopuolelta, muttei ole todellisuudessa noin epäsymmetrinen vaan miltei ympyrä. Selkeästikään kamerani ei pidä hopeasta, eikä siitä, että koetan ikuistaa säkellyksiäni.

Ei kommentteja: